web space | free website | Business Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 

 

"Polttopullot loivat jälleen kaunista valoaan paiskauduttuaan kyttien mellakkakilpiin. Järjestäjät odottivat paikalle paljon runsaslukuisemmin väkeä perustuen laajaan ennakkomainontaan pääuutislähetyksissä ja valtamedioissa. Nyt kytillä taisi olla ylivoima ylitöissään, mutta ne saivat silti ansionsa mukaan omaa lääkettään...."

 

- Mutta mistä  näitä  sikiää???

Osa 2.

 

Ei hulluutta päästää saa loppumaan? Eipä kai??

 

Vuonna 2006 Helsingissä on nähty kolme huomiotaherättävämpää mekkalointia, joiden jäljet johtavat aina samaan sylttytehtaaseen.

Vapun-aattona "prekaarit" riehuivat ikkunoita rikkoen ja pulloja heitellen, minkä päätteeksi bonus-mekkala Makasiineilla; "Taiteiden yönä" elokuussa helsinkiläisille näytettiin hyökkäys ostokeskukseen, ja ikkunat saivat kyytiä;

Kolmas kerta 9.9. jäi yritykseksi, ja siitä koitui vain koko median leveydeltä masinoitu vastahyökkäys "poliisin ylilyönneistä" rummuttaen. Poliisi nimittäin esti tuhotyöt. (Hyvä poliisit!)

Tarkastelemme, mistä oikein oli kyse, ja mitä tämä ilmiö pitää sisällään.

 

  1. Pienten askelten politiikka, eli ensin lievää ilkivaltaa ja "rajua" puhetta.
  2. Ilkivallan eskalaatio väkivallaksi
  3. Yhteiskunnan ulkopuolelle pudottaminen
  4. Sitten ihmisten kimppuun. Tapetaan ne!
  5. Tavoite: Terroristiryhmä vai miehityksen valmistelu?

 

1. Pienten askelten politiikka, eli ensin lievää ilkivaltaa ja "rajua" puhetta.

Suuri yleisö osaa yhdistää "radikaali-nuoriin" pasifismin, optimistiset rauhan-puheet ja yleisen lälläämisen. "Tiedostamiseen", kuten sitä nimitettiin Tampereen yliopistossa Pertti Hemanuksen laitoksella, antoikin useimmiten alkusysäyksen inho maailmalla vallitsevaa sotimista ja väkivaltaa vastaan. pasifismi oli useimmilla(?) aitoa, tai ainakin melkein.

Jokaiseen lippuseen ja lappuseen, mitä "vaihtoehtoväki" tai vasemmistolaiset tuottivat, piti ympätä sana "rauha" jollakin verukkeella. Tälläistä muistamme sen olleen.

Noin 10-15 vuotta sitten vaihtoehtoliikkeiden ja nuor-vasemmiston sanastoon tuli uusia elementtejä: "Vihollista" kuvattiin aiempaa epäinhimillistävämmällä tavalla ja lausahdukset "murskatkaa!", "Only dead fascist is good one!", jne., tulivat muotiin. Jo silloin tämä sanallinen aggressiivisuus herätti arvostelua ja nyrpistelyä. Terminologian nyky-editioon kuuluu mm. "Smash!", kuten "smash ASEM!". Realistisempaa olisi sanoa suoraan: "Smash Windows!"

Totuttamalla kohderyhmänsä vertatihkuvaan sanankäyttöön mahdollinen taustavaikuttaja teki heistä alttiimpia käyttämään väkivaltaa myös reaalimaailmassa. Suomessa ei vielä ole tapettu ketään, mutta Euroopassa on. Hollannissa eläinaktivisti murhasi taannoin erään poliitikon, mutta suomalainen media unohti mainita murhaajan taustan, kuinkas sattuikaan.

 

Ruotsalaiseen "Ny Demokrati"-puolueeseen kohdistuva väkivaltaiseen suhtautumiseen yllyttävä tarra. "Uusi Demokratia" arvosteli ruotsalaista hyväuskoista ja kantaväestöä syrjivää maahanmuutto-politiikkaa, mutta ei itse missään vaiheessa hyväksynyt väkivaltaa.

 

Hyväätarkoittavien maailmanparantajien kouliminen terrorismin rekrytointimaaperäksi alkoi kymmenisen vuotta sitten ilkivallalla. Aikaisemmin sekin oli melko tuntematonta ja tuiki harvinaista. Turkisliikkeiden ikkunoiden sotkemiseen ja lukkojen liimaamiseen yllytettiin juuri nuorimpia, tuskin teini-ikäisiä.

Silloin nuorimmilta ikäluokilta puuttui kontakti pitkänlinjan vaihtoehtoilijoihin, jotka kokoontuivat Rauhan-asemalla keskustelemaan Gandhista mutta eivät siirtäneet tietämystään nuoremmille. Vääristymiskehitys pääsi siten vauhtiin.

"Proto-terroristista" tendenssiä voimistivat maailmalla matkailevat mellakka-turistit, joiden vanhemmilla oli paksut rahapussit ja joskus oikea jäsenkirjakin. Tämä joukko toi ulkomaisia opetuksia Suomeen, mutta yleensä oli poistunut paikalta ennenkuin kivet alkoivat lennellä. Joillekin heistä urakehitys-tavoite oli olla ensimmäisenä vuonna riehumassa presidentinlinnan edustalla ja seuraavana vuonna kutsuttuna vieraana boolin ääressä.

 

2. Ilkivallan eskalaatio väkivallaksi

Koska nuorilla toimijoilla useimmiten hyrräävät hormonit kiivaammin kuin neuronit (aivosolut), niin pikku-ilkivalta ei pitkään riitä. Koiraspuolisilla aktivisteilla on erityinen tarve olla enemmän aktivisti kuin toiset. Kyse on vasemmisto-scenen huomiotaloudesta: Enemmän huomiota mekkaloinnin yhteydessä = enemmän huomiota vastakkaiselta sukupuolelta.

Juuri tästä syystä näimme syksyllä `06 Kiasmallakin tyyppejä, jotka tekivät "uskaliaita" syöksyjä poliisiketjua kohti, esiintyen omalle yleisölleen. Eiväthän kaikki voi olla bändeissä soittamassa.

Väkivalta-suuntautumista tukee kyseisen henkilön mahdolliset puutteet esim. verbaalisessa esiintymisessä ja tietotasossa. Monasti heillä on saattanut olla ongelmia aiemmassa elämässään.

Itse sopivasti juuri ennen järjestämänsä mellakan alkua paikaltapoistuneet korpraali-tason agitaattorit etsivätkin tykinruoka-osastoonsa juuri näitä maan yksinkertaisimpia: He eivät huomaa missä ovat mukana, ja kuka siitä hyötyy.

Johtava toveri, joka pysytellen itse näkymättömissä johtaa mellakkaa tekstiviesteillä, toivoo olevansa eduskunnassa keväällä `07, mutta nämä poloiset katutappelijat saavat palkakseen vain sakkolappuja ja mustelmia. Noh, ehkä se hankittu huomio poikii jotain pientä ja lämmintä?

Uhoojien keskinäinen huomiokilpailu vie väkivallan eskalaatiota eteenpäin, vaikkeivat itse agitaattorit sitä tahtoisikaan? Oletamme kuitenkin, että se mitä on toistaiseksi nähty, sisältyy sylttytehtaan pumaskaan?

 

 

"Joukko näyttää ensin kutistuvan kokoon, mutta sitten eliitin pihamaalla katutaiteen puolustajat tiivistyvät neuvonpitoon. Huivit alkavat nousta naaman eteen, katseiden suunnasta voi päätellä, mihin he ovat menossa.

Sakki rynnii Kampin upouuteen kauppakeskukseen kuin hyökyaalto. Se rikkoo ulko-oven lasin ja jättää seiniin merkkinsä tusseilla ja tarroilla. Hyökyaalto sotkee shoppailun temppelin, rikkoo kaupankäynnin rutiinin, eikä näytä välittävän tippaakaan siitä, että tila on varmasti täynnä kameroita.

Ei vittu, tätä mä oon halunnu tehdä pitkään!” joku huutaa.

Pukumies jatkaa matkaansa kuin mitään ei tapahtuisi. Kukkapaitoihin pukeutuneet naiset katsovat hämillään kun matkapuhelinliikkeen ovi saa naarmuja ja elektroniikkaliikkeen lasiovi tipahtaa pieninä siruina lattialle. ...

Tästä Jontti ja Shaka räppäävät kappaleessaan Vittuun koko sakki: ”Ei enää mitään läppää vaan elämäntehtävä, kun possel ei oo enää mitään menetettävää.

Anna-Reetta Korhonen

 

3. Yhteiskunnan ulkopuolelle pudottaminen

Kuten A-R Korhosen lainaama säekin kertoo, mellakoiva ja ilkivaltaan suuntautunut nuori kokee, ettei yhteiskunnalla ole hänelle mitään tarjottavaa. Sen seikan lähempi erittely, miksi po. nuoret ovat estettyjä tai kykenemättömiä käyttämään hyväkseen yhteiskunnan tarjoamia koulutus- ym. etenemismahdollisuuksia, on liian laaja aihe tähän käsittelyyn. Lähdemme siis siitä pisteestä, että joukolla nuoria on tälläinen tunne.

Kun nuori tuntee -syystä tai syyttä- olevansa ikäänkuin umpikujassa, suljetut seinät joka puolella, hän voi käyttäytyä kuten olemme nähneet mm. vapunaattona -06,"taiteiden yössä" ja yrityksen siihen suuntaan ASEM-kokouksen alla. Oikeastaan pelkkä epätoivo ei aja tälläiseen tuhoamisvimmaan, vaan siihen tarvitaan ulkopuolinen yllyke, tai yllyttäjä.

Turhautuminen, johtui se oman riittämättömyyden kokemuksesta tai ulkomaailman epäsuopeudesta, voimistaa joko itseen tai ulospäin suuntautunutta tuhoavuutta ja aggressiota. Turhautumisen poistamiseen voidaan käyttää mm. mielekkääksi koettua ja henkisesti palkitsevaa tekemistä. Kun tarkastellulla nuorison-osalla on valmiiksi negatiivinen asenne "porvarillista" yhteiskuntaa kohtaan, heille positiivista palautetta antava rakentava tekeminen voi olla jollakin tavalla "vaihtoehtoista", yhteiskunnan epärehelliseksi mielettyä arvomaailmaa kritisoivaa ja sen ulkopuolelle -oppositioasemaan- asettuvaa.

Mellakoita järjestävän tahon tekemisen tarjonta saattaa siten vahvistaa toimintaan houkuteltujen itsetuntoa, mutta vain tilapäisesti, samaan tapaan kuin viinan antama humala. Kaamea kankkunen, jota vahvistaa epäily huijatuksi-tulemisesta, on väistämättä edessä.

Anna-Reetan ja hänen taustavoimiensa kaltaiset agitaattorit eivät ole kiinnostuneita "aktivismiin" fiksahtaneen nuoren tulevaisuudesta tai hänen menestyksestään. He ottavat hänestä kaiken hyödyn irti, ja sitten unohtavat. Tätä kirjoitetettaessa koko joukko suomalaisia nuoria on jo pysyvästi työelämän ja uranrakentamisen ulkopuolella, sillä he ovat keränneet itselleen ylipääsemättömät korvausvastuut agitaattoreita totellessaan.

Kuka edes ottaisi töihin Yomango-aktivistin?

Tällä hassulla nimellä kutsutaan muodikasta tapaa olla "kapinallinen" varastamalla kalliita kulutustavaroita kaupoista. Euroopassa "yomango"-aktivismilla rahoitetaan mm. huumeiden käyttöä. Suomessa sitä mainostavat Tutkijaliitto ja "Voima"-lehti.

Anna-Reetalla ja hänen kaltaisillaan ei ole mitään syytä huolestua siitä, pääsevätkö he koskaan oikeisiin töihin.

He hakevat ja saavat 10 000:n euron apurahoja "kirjan kirjoittamiseen prekarisoitumisesta" tms., ja City-lehti luettelee heidät "tulevaisuuden poliitikkoina". Ja ovathan he itsekin sanoneet, että oikea työnteko on heille "paskaduunia".

 

 

4. Sitten ihmisten kimppuun. Tapetaan ne!

Toukokuun kuudentena vuonna 2002, juuri ennen Hollannin vaaleja, eläinaktivisti Volkert van der Graaf murhasi populistiseksikin mainitun ja suurta suosiota nauttivan poliitikon Pim Fortuynin. Fortuyn ei ollut missään kysymyksessä ääri-näkemysten edustaja, mutta hän toisti ääneen sen mitä useimmat hollantilaiset mielessään ajattelevat eräistä epäkohdista.

Fortuyn oli liberaali, piti homoseksuaalisuuttaan asiana jota ei ole syytä salata, ja kannatti markkinataloutta ja monipuoluejärjestelmää. Siitä huolimatta hänen kiivaimmat vastustajansa leimasivat häntä "fasistiksi". Hänen tekonsa ja puheensa eivät antaneet siihen aihetta -ei edes maahanmuutto-kriittisyys- joten leimaamisella oli jokin muu syy.

Se joukko vasemmiston kannattajia, joilla on vähiten sosiaalisia kiinnekohtia normaaliin elämään, on vahvasti orientoitunut "vastustamaan fasismia". Sana "fasismi" tarkoittaa heille enemmän kuin tavallisille politiikan seuraajille. Jokainen aktivistien kanssa poikkiteloin asettuva on "fasisti".

Kaikki porvarilliset ja maltilliset poliittiset ryhmät ovat "fasisteja" vähintään kätketysti, sillä aktivistin mustavalkoisessa maailmankuvassa on vain kaksi ihmislajia:
  1. Äärikommunistit/anarkistit tms.;
  2. Kaikki muut, jotka vastustavat edellisiä siksi että ovat pohjimmiltaan fasisteja.
Aktivismi-scenessä aikaansa kuluttavia henkilöitä on jo vuosia ympäröinyt päivittäinen "tappakaa fasistit!" -toisto, joka ei ole voinut olla vääristämättä asenteita. Niihin, joihin leima on lyöty, kohdistuu uhka.

Emme tiedä, räksytettiinkö Pim Fortuynin ympärillä "fasisti! fasisti!" -kertosäettä siksi että kiinnitettäisiin häneen murhanhimoisten eläinaktivistien tms. maailmanparantajien huomio, vai "pääsikö mopo käsistä"? Fortuyn on joka tapauksessa poissa, ja hän kuoli aktivismin uhrina.

Suomessa aktivistit ovat toistaiseksi vain harvoin aiheuttaneet tilanteita, joissa ihmishenki oli vaarassa.

 

 

 

5. Tavoite: Terroristiryhmä vai miehityksen valmistelu?

Suomessa on parisenkymmentä vuotta kehitetty määrätietoisesti, apurahoja säästämättä ja mediajulkisuutta kottikärryillä jakaen, riehumaan kykenevää aktivisti-poppoota, "Tarjan sudenpentuja". Kehityksen alkupäässä oli lällä-pasifistinen radikaalinuoriso. Tänään "radikalismi" on muuttunut omaisuuden vandalisoimiseksi ja yhteeenottoihin pyrkimiseksi poliisin kanssa. MItä se on huomenna jos kehityksen suunta on sama?

Terroristeiksi emme näitä pullojenheittelijöitä ja katutappelijoita voi vielä nimittää, mutta heidän nykyinen toimintaympäristönsä koulii heistä terroristiryhmään kelpoisia. Voimmekin puhua "proto-terroristisesta ryhmästä".

Proto-terroristinen vaihe edeltää varsinaista terrorismia. Silloin käytettävä "tykinruoka" opetetaan vihaamaan epämääräisesti määriteltyä "vihollista" ja koulitaan hyväksymään väkivaltaiset keinot. Niiden alkeita hänen annetaan jo kokeilla, sillä kasvuprosessi on hidas.

Tämän vaiheen lopussa henkilö on valmis tunnoton ja verenhimoinen terroristi, kuten oli Volkert van der Graaf.

Kun kohderyhmästä tehdään tietoisesti poliittisen väkivallan toimintayksikköä, asialla ovat ammattilaiset. Tässä maailmassa ammattilaisen takana on aina valtio. Jos ei oma niin vieras. 

 

 

"Njet Molotov, njet Molotov...."

 

Linkit:

 

 

Muita artikkeleja:

 

 

Takaisin sisällysluetteloon