web space | free website | Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 

 

 

 

 

"Luokkasota"

jatkuu

Pispalassa?

 

 

Huhtiniemi- ym. jeremiaadien mentyä mönkään
uus-jälkitaistolaiset ovat palanneet
kiukuttelun ja pilkkaamisen linjoille,
ja ottaneet kohteekseen sotia johtaneen
marsalkka Mannerheimin.

Yrittämisen puutteesta heitä ei ainakaan voi moittia?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Olipa kerran Mannerheim, joka ratsasti pitkin Aasiaa, ja tapasi jänniä kirgiisejä. Sitten hän muisti, että pitää mennä takaisin Suomeen, sillä pispalalaiset pitää käydä tappamassa. Niinpä hän hylkäsi kirgiisi-ystävänsä ja lähti Suomeen lahtari-kenraaliksi. Sen pituinen se!"

Tässäpä teille iltasatu, jota Pispalassa luettiin lapsille aina ennen nukkumaanmenoa, jotta näkisivät hyviä ja rakentavia unia, eikä katkeruus väistyisi heidän pienistä sieluistaan. On myös toinen tarina Mannerheimista ja punikeista, jota ei luettu Pispalassa:

"Tulipa Suomeen sota syksyllä v.1939, kun Stalin käski tänne hyökätä. Tippui postiluukusta kutsuja armeijan riveihin yhdelle jos toiselle, ja kaksi vuoden 18 punikkia tapasi toisensa rintamalle menevästä junasta. Toinen virkkoi: "Se on kuullemma taas johdossa tämä lahtari-kenraali?" Johon toinen vastasi: "Niinhän näkyy olevan, mutta nyt se on meitin puolella."

Pispalassa asuva elokuvantekijä Katariina "Kati" Lillqvist on yksi niitä, joiden mielistä eivät punaiset iltasadut ole väistyneet, ja jotka eivät ole mitään unohtaneet eivätkä mitään oppineet.  Heille vuoden 1918 onneton sisällissota jatkuu yhä, päivin ja öin. Tampereelle onkin kertynyt erikoinen punayhteisö, jonka keskuudessa pidetään yllä aatteen liekkiä ja kaljalasi kädessä tuijotetaan saunan jälkeen punaista auringonlaskua synkkiä miettien ja hampaita kirskutellen.

"Voi kun meni pieleen Beljajevin lakot, eikä päästykään kutsumaan puna-armeijaa tänne... Nyt meitä NATOtetaan...jumalauta!" Pirkanmaan Uuden Panimon tuotteiden huvetessa into sitten aina laantuu. Tälle perinneosastolle on järjestetty ihan oma pyhiinvaelluspaikka, "Lenin-Museo" -ehkä ainoa maailmassa?-, ja itse "Äiti Aurinkoinen" on käynyt heitä katsomassa ja rohkaisemassa.

Vuosi 1918, ensimmäinen vuosi Suomen itsenäisyyttä, ei ollut mikään riemuvuosi, kaikkea muuta. Kansalaissodassa menehtyi eri syistä paljon väkeä, ja kuolleisuus tuon vuoden aikana ylitti arviolta noin 40 000:lla normaalin kuolleisuuden. Kaikki ei toki johtunut sodasta, vaan koko Eurooppa kärsi "espanjantaudista", jonka nyt arvellaan olleen jonkinlainen lintu-influenssa. Sodan seuraukset tappivat kuitenkin paljon ihmisiä, aivan liian paljon. Annamme puheenvuoron ensimmäiselle todistajallemme:

 "Tässä maassa tapahtuu kauheita asioita. Ylipäällikön kiellosta huolimatta teloitukset jatkuvat. Punaista hulluutta on todellakin seurannut valkoinen terrori... Kun olemme ase kädessä eliminoineet maan suurimman puolueen, eliminoimme yksinkertaisesti 48% edustajistosta... tätä ei voida tulevaisuudessa puolustaa." 

Kirjoittaja on silloisen kenraali G.C.E.Mannerheimin, valkoisen osapuolen sotilaallisen johtajan, entinen lanko  Hjalmar Linder. Hän kertoo sen mitä moni valkoisten kannattajakin ajatteli Vapaussodan jälkeisissä vaiheissa. Kirjoitus on julkaistu Huvudstadbladetissa jo 25.5.-18. On sanottu, että sota näyttää aina ihmisen äärimmäiset puolet, hyvät ja pahat. Sodan loppuminen ei hetikään lopeta irtipäässeitä voimia?

Tampereen valloitus maksoi valkoiselle armeijalle kalliin hinnan, mikä oli ehkä vaikuttamassa kaupungin valloittajien käytökseen. Tehtyjä kohtuuttomia rankaisutoimia voidaan olosuhteet huomioiden ymmärtää, mutta niitä ei voi hyväksyä. Harkitsemattomat teloitukset ja mielivalta jätti katkeruutta, mikä vaikutti vuosikymmeniä. Vielä Talvisodan alla pelättiin tämän katkeruuden aiheuttavan vihollista tukevaa toimintaa, mutta pelko osoittautui suuresti liioitelluksi.

Ainoastaan vähäinen joukko kommunisteja asettui sotien aikana puna-armeijan puolelle pyrkien tekemään tihutöitä ja auttamaan neuvostovakoilua. Lienevätkö olleet Pispalasta? Hämeenkyrössä nämä pahamaineisen punapäällikkö Kaljusen seuraajat murhasivat paikallisen poliisin, joka etsi käpykaartilaisia.

Punakapinan kukistamisen seuraava jälkinäytös nähtiin 70-luvulla, kun kommunismista hurmaantuneet porvaris-muksut, ns. taistolais-nuoret, löysivät Suomen historiasta epäonnistuneen vallankumous-yrityksen. He olivat varmoja, että heidän aikanaan kumous vihdoin onnistuu. Tänään tämä joukko läskistyy kapitalistisen Suomen poliittissa palkkiviroissa.

Vuoden 1918 muistojen viimeisin hyödyntämiskierros näkyy olevan alullaan, ja asialla ovat nämä nykyvasemmistolaiset, eli "sitoutumattomat" kansalaisliike-aktiivit (ehdokkaina kommunistien listoilla?). Tähän syndroomaan sisältynee myös po. hiukan alatyylinen Mannerheimin henkilöön kohdistuva loukkaus-animaatio, jota näyttää valmistellun Pispalan jälki-punakaartin lisäksi myös veronmaksajien sponssaamana YLE:ssä?

Kun ihminen elää maailmassa, jossa sukupuolisia poikkeavuuksia enemmän ihaillaan kuin tuomitaan, ja normaaliuteen suhtaudutaan vähemmän suvaitsevaisesti kuin kummajaisten joskus outoihin ja vahingollisiin tapoihin, ei ole yllättävää että historiallisia hahmoja käsitellään myös pispalalaisen kulttuuriyhteisön huumehuurujen läpi nähtyinä? Emme ylläty siitäkään, että nykyinen presidenttimme kunnioitti läsnäolollaan po. Mannerheim-pervoilun, "Uralin perhosen", esitystä.  

Tekijät eivät lainkaan pyri salaamaan tuotteensa poliittisuutta:

 >Hei kaikki kulttuuriväki,

Elokuvastani Uralin Perhonen on kasvamassa suurin debatti sensuurin ja sananvapauden puolesta vuosiin.Sen toisena päähenkilänä on meidän kaikkien tuntema Carl Gustav, joka esiintyy kerrankin omana raadollisena itsenään.

Mannerheimin Perinnesäätiö vaatii sen julkista sensuuria ja esityskieltoa televisiossa.Tämä on mielestäni riemastuttava saavutus nukkeanimaatiolle! 

TV1 on hyväksynyt alkuperäiskäsikirjoituksen yhdessä Suomen Elokuvasäätiön kanssa eikä sen toteutuksessa ole poikettu piiruakaan sovitusta.

Ohjaajaja vertaisin tilannetta ja oikeistovallan pönäkän perinnelinnakkeen diktatuuria fundamentalistisen islamilaisvaltion sensuuriin. Henkilökohtaisesti olen saanut kahden vuorokauden aikana yli sata puhelinsoittoa joista suurin osa riemastuneita; jopa vanhat työväenliikkeen veteraanit ovat jaksaneet soittaa ja nostaa "konjakit Murha-Kustaan " kaatajalle. Mukaan on ikävä kyllä mahtunut vakavia tappouhkauksia ja perheeni uhkailua mikä osoittanee vastapuolen henkisen tason ilman sen kummempia psykoanalyysejä. 

Olen ylpeä työstäni enkä suostu nöyristelemään. Tamperelaisena elokuvaohjaajana omistan teoksen Mannerheimin murhaamalle isosedälleni joka kaatui 90 kevättä sitten Tampereella tuskin kahtakymmentä vuotta eläneenä.

Levittäkää kirjettä eteenpäin ja tulkaa puolustamaan moniäänista kulttuuria elokuvateatteri Niagaraan perjantaina 29.2 klo 17.

>sananvapausterveisin Katariina Lillqvist

Täytimme ohjaajan toiveen, ja "levitimme kirjettä eteenpäin". Siihen emme ota kantaa, osoittaako se Lillqvistin tajunnantason ilman kummempia analyysejä? Kovin Pispalalle haiskahtava paikallismedia lipsahduttaa rivien välistä operaation poliittiset kehykset:

 

Uralin Perhosen lauluja teatterikesässä

15.8.2005 - Maarit Patrikainen - Pispala

Presidentti Tarja Halonen vieraili Tampereen teatterikesässä Uralin Perhosen perjantaisessa esityksessä ja Katariina Lillqvistin kertoman mukaan nautti siitä todella paljon, kiitokseksi hän sai lämpimän halauksen ja kukkapuskan. Presidentti kruunasi vierailunsa viemällä turvamiehet mustamakkaralle Pispalan Grillille illan päätteeksi.

 Uralin perhosen lauluja on yhteiskunnallinen balladi sortuvasta ihanteellisuudesta ja veljessodasta, rakkaudesta ja ihmiskohtaloista. Verevä laulanta herättää hetkeksi henkiin Pispalan monikulttuurisen ja omintakeisen historian: romanien säkeet sekoittuivat työväenlauluihin, nimettömien muukalaisten, tataarien ja emigranttien käsissä soivat haitarit ja mandoliinit tapailivat itämaisia sävelkulkuja. Teltan hämärässä, nuotionsavun katveessa piirtyy kuvaa ihmisistä, joille elämä oli väkevää taistelua, pelkoa ja tuskaa, mutta myös toivoa ja unelmia paremmasta. Mansemedia

Kuinka (nyyh...) runollista! Ihan itse Tavja? Ja Mannerheim esitettiin perverssinä? Saako muuten istuvaa presidenttiä väittää homoksi?

*

 

 

Takaisin sisällysluetteloon