web space | free website | Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 
 
 

Varoitus:

Tämän sivun materiaali saattaa olla shokeeraavaa, eikä sovi lapsille.
Jos olet epävarma siitä, haluatko lukea tämän, poistu heti.

No for Children. Go away!
THAT´S NOT A JOKE!

 


 
Saksan vasemmisto kiittää puna-armeijaa vuoden 1945 hirmutöistä!

 

 
 
 
 
 
 
 
 
"Spasibo Heisst Danke"
Tutkielma
saksalaisesta
kansallis-masokismista

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Otsikon alla oleva kuva on peräisin Nemmersdorfin kylässä Gumbinnenin alueella Itä-Preussissa tapahtuneen saksalaisiin siviileihin kohdistuneen joukkomurhan ja raakuuksien tutkintoaineistosta. Saksalaiset valtasivat takaisin tämän puna-armeijan hallussa 21.-22-10.1944 olleen kylän, ja huolimatta bolshevikkien raakuutta korostavasta propagandasta, näkymät yllättivät paljonnähneet sotilaatkin. Toki meille väitetään tänään, kuten on väitetty jo 60 vuotta, ettei mitään raakuuksia tapahtunutkaan, että väitetyt murhat, kidutukset ja näitäkin brutaalimmat teot ovat "natsipropagandaa", mutta siitä ei nyt ole kysymys.

Ei myöskään siitä, että saksalaisiin kohdistuneiden raakuuksien epäilyyn suhtaudutaan eri tavalla, kuin saksalaisten itsensä tekemien sotarikosten todellisen laajuuden selvittämiseen. Ikäänkuin nämä erilliset tapahtumasarjat olisivat toisiinsa kytköksissä? Toista ei voi myöntää toista kieltämättä?

Nykyiselle Saksalle sälytetty syyllisyyden kantamisen taakka, jota sitäkin pitäisi tarkastella lähemmin paremmalla ajalla, näyttää estäneen toisen maailmansodan lopulla ja viitisen vuotta sodan jälkeenkin tapahtuneen saksalaiseen väestöön itäisessä Euroopassa kohdistetun kansanmurhan julkisen käsittelyn aivan viime vuosiin asti. Jopa "Voiton Päivän" 8.5.1945 tapahtumat itse Berliinissä pystyi tuomaan näkyvään julkiseen keskusteluun vasta monilla korkeatasoisilla sotahistoriaa uudella tavalla valottavilla tutkimuksillaan arvostetun aseman saanut kirjailija Anthony Beevor. Mies Saksan ulkopuolelta.

Historian ja sotahistorian tutkimukseen nähden itsensä ajan hermolla pitävät valistuneet lukijat siis tietävät viimeistään nyt, että puna-armeijan vyöry länteen merkitsi 2 000 000:n saksalaisen, puolalaisen, jne., ja Saksassa pakkotöissä olleen venäläisen naisen joukkoraistakausta. Inhimillisenä onnettomuutena luultavimmin maailmanhistorian suurin tämänkaltainen tragedia. Hunni Attilan ja Tsingish-kaanin aikoihinhan väkeä oli vähemmän.

1900-luvun "punaiset Tsingish-kaanit" ovat toistaiseksi jääneet vaille paikkaansa ihmiskunnan pahisten galleriassa, ja heidän alkukantaiseen raakuuteen yllyttänyt kommunistinen ideologiansakin on yhä aivan salonkikelpoista tavaraa, joskin väljähtynyttä. Sitäkin erikoisempaa on, että bolshevistinen raiskaaja-armeija on sanut maineensa ja nuhteettomuutensa puolustajiksi tämän nykyaikaisen maailmanparantajien, "kaiken-vastustajien", vääryyksiä joka mahdollisesta paikasta tikulla etsivien ja suureen ääneen kailottavien "aktivistien" ja "kansalaisliikkeiden" joukon!?

Pasifistit, sosialistit, anarkistit ja jopa feministitkin (?!?) olivat toukukuussa 2005 keskenään äänekkyydestään ja fanaattisuudestaan kilpaillen ylistämässä puna-armeijaa (mitään muuta armeijaa heidän ei tiedetä elämänsä aikana edes varovasti kehuneen), ja tuomitsemassa "natseiksi" kaikki jotka halusivat nähdä kolikon toisen puolen. Sen puolen joka näyttäytyi sodan lopulla ja sen jälkeisinä kuukausina itäisen Saksan siviiliväestölle.

Porukka, joka vaivoin kätkee kommunismiin kohdistuvan kiintymyksensä, keräsi kampanjojensa tukijoukoiksi julkisuuden henkilöitä, kirkkokuntia, ammattiliittoja, ja poliittisia puolueita tavanomaisen hömppäjoukkonsa lisäksi. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten nämä porvarilliset ryhmittymät suhtautuvat antifasistien tapaan "vastustaa" fasisteja ryhtymällä terrorisoimaan sellaisiksi leimattuja jopa väkivalloin kadulla? -Eivätkös "natsit" olleet pahoja juuri väkivaltaisuutensa takia?

"Anti"fasistien päämaaliksi näyttää nousseen "Deutsche Opfermythe", eli sen luonnollisen näkökulman väistämätön esilletulo, että toisessa maailmansodassa oli myös saksalaisia uhreja, ja myös saksalaisiin kohdistettiin toimenpiteitä jotka ovat yhtä tuomittavia, kuin Nürnbergin oikeudenkäynnissä käsitellyt teot.

Kuvan banderollissa näkyy myös pahamaineisen, väkivaltaisiin tekoihin liitetyn, "Antifasistische Aktionin" logo. Se, että "anti"fasistit aikovat todella puolustaa puna-armeijan raiskaajien ja silpojien kunniaa jopa estämällä väkivalloin julkiset joukkokokoukset ja muut ilmaisut, joissa esim. vaaditaan sotarikollista "Bomber-Harrisia" tilille Dresdenin Holocaustista, paljastuu heidän plakaattiensa retoriikasta, ja myös jo tapahtuneista välikohtauksista.

Hokemalla "Kein Naziaufmarsh" -sotahuutoaan lähes minkä tahansa heille ei-mieluisen tapahtuman ympärille, "aktivistien" takana lymyilevät "eversti-Rautahampaat" saavat arvostelukyvyttömät ja yllytykselle herkät joukkonsa hyökkäämään kenen tahansa kimppuun. Tälläistä häirintää joutuivat siis kokemaan jo talvella Dresdenin pommituksen uhrien muistioa kunnioittavat, -ja lopuksi liberaali media leimasi nämä "äärioikeistolaisiksi".

Lieneekö muuten sattumaa, että punatähti, punalippu ja sirppi+vasara-tunnus toistuvat "anti"fasistien rekvisiitassa?? -Näin huonosti kätkettyä kommunismia ei olekaan nähty aikoihin.
 

 
Dresdenin kymmeniä tai satoja tuhansia uhreja vaatinut terroripommituskin kuulunee niihin asioihin, joista "anti"fasistit kiittävät?

Jotkut rohkeat toisinajattelijat uskalsivat marssia kunnioittaen pommitus-uhrien muistoa, mutta nämä mielenosoittajat päätyivät "anti"fasistien kuvagalleriaan, "natseina" joita sitten sopivassa tilanteessa uhkaillaan... Oheinen kuva on siis tälläiseltä sivulta.

Terroripommituksista, kansanmurhasta, joukkoraiskauksista ja silpomisista, ja muista bolshevismin kauhuista kiittäminen näyttää olevan Saksan nuoren polven "aktivistien" keskeinen missio? Miten tämä on selitettävissä??

Viha omaa kansaa, sen kulttuuriperintöä ja jopa geneettistä perintöä kohtaan ei voi syntyä sattumalta, vaan sen synnyttämiseen on tarvittu vuosikymmeniä kestänyt työ median, mainonnan, viihteen ja kouluopetuksen kautta. Muuta selitystä tälle ilmiölle ei voi olla.

Kahdeksas toukokuuta (2005) "Befrieungskonvojn" osallistujille oli jaettu marssireitti-kartta, johon oli merkitty jo valmiiksi mellakointipaikat, Deutsche Bank, etc., ja -yllätys yllätys- Neuvostosotilaan Muistomerkki, jota vanhat berliiniläiset nimittävät "raiskaajan patsaaksi". Käytännössä kaikki kaupungissa henkiinjääneet naisethan raiskattiin 8.5.1945. Päivänä jota siis viime keväänä niin hartaasti kunnioitettiin.

Autuaasti edesmenneessä Itä-Saksassa, jota muuten Suomen tämänhetkinen ylin valtiojohto kovasti ihaili, kommunistien alamaiset joutuivat nöyrästi teeskentelemään kiitollisuutta "neuvosto-vapauttajia" kohtaan, sillä muunlaisten asenteiden ilmaiseminen olisi voinut jopa vaarantaa henkilökohtaisen turvallisuuden, tai vähintään johtaa työuran tyssäytymiseen. "Anti"fasistien uhkailukampanjat ovat oikeastaan tämän punaterrorin jatkoa.

Tämän päivän Saksassa siis väkivaltaisten rettelöitsijöiden joukot pyrkivät järjestelmällisesti muuttamaan mellakoiksi kaikki yritykset muistaa julkisilla paikoilla pidetyillä joukkotilaisuuksilla maailmansodan saksalaisuhreja. Onkin tarpeen kysyä, mikä yhteys nykyisillä "aktivisteilla" on Itä-Saksan aikaiseen stalinistiseen koneistoon ja sen rakentamiin vakoilu-verkkoihin? Ainakin sirppi+vasara liehuu yhä "rauhanmarsseilla", kuten myös 8.5.2005 pasifistien(?) plakaatissa vyöryi aito neuvostopanssari:

Miten tämä kaikki sopii siihen hokemaan, että "...kyllä kyllä, -Ei tarvitse puhua Neuvostoliiton sotarikoksista sillä kyllähän me kaikki tiedämme että Stalin oli yhtä paha kuin Hitler..."

"Rauhan"marssit näyttävät olevan paikka, jossa pahuus ei mene näin tasan?

Niin sanotun Maailman Rauhanneuvoston, jonka päämaja on yhä Helsingissä Lönnrotinkadulla (minkä osoitteen "maanystävätkin" tietävät), "rauhantyön" todellinen luonne aggressiivisen Neuvostoliiton sotapropagandan jatkeena on jo kaikkien tiedossa. Nyt alkaa vahvasti näyttää siltä, että myös aidompi(?) pasifismi on telaketjuvetoista?

Tämä on sitäkin kiinnostavampaa, kun eurooppalaisten sivistysmaiden, millaiseksi voimme lukea Saksan ja Suomenkin kaikista puutteista huolimatta, asevelvollisuus-armeijoihin kohdistuva räksytys on ollut pasifistien ylimpänä missiona ja tavaramerkkinä aina 1960-luvulta lähtien. Kansankyynikkojen ja koiranleukojen vitsailu "Rauhan-vaunuista" osoittautuukin nyt 100%:sesti paikkansapitäväksi! Ilkeä huumori on siis parasta analyysiä, ainakin kun on vasemmistosta kyse?

Nyky-saksalaisiin istutettu itseinho ja kansallinen masokismi menee siis niin pitkälle, ettei huomata mitään outoa edes siinä, että kaupungissa jossa vain 60 vuotta sitten vieras armeija raateli ja terrorisoi turvatonta väestöä nuori sukupolvii marssii katujen täydeltä ylistämässä silloisia brutaaleja miehittäjiä. Vähän niinkuin Tel Avivissa ylistettäisiin Hitleriä?

"Kansallis-masokismi", eli pakonomainen oman kansansa inhoaminen, jopa kansallista itsetuhoa edistävien asioiden ihailu, näyttää nykyisin olevan valtatrendi eurooppalaisten keskuudessa? "Valkoinen rotu" nähdään syylisenä kaikkeen, myös takapajuisten kansojen raakalaismaisuuteen, vaikka samaan hengenvetoon kielletään "rotujen" olemassaolo. Euroopan portit halutaan avata kaikille, jotka vain edustavat jotain alkeellista, raakalaismaista ja meille eurooppalaisille vahingollista.

Tämänkaltaisen itsetuhoisen tajunnan tuloksena ei voi olla muu kuin Berliinin 8.5.1945 tragedian toistuminen. Tälläkertaa koko mantereen laajuisena. Herää unestasi vielä kun voit.

 

    Linkkejä:

 
 
 

 
 

Takaisinh avaussivulle
 

 

Google