web space | website hosting | Business WebSite Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 

 

Tämä on Tappis-sivujen huumori-osio, johon kelpaa sekä tahallinen että tahaton komiikka. Myös parodiat ovat tervetulleita!
  1. "Isäm maan puollustajat"
  2. ”Tarina monikulttuurisesta ystävyydestä”
 

“Isäm maan puollustajat”

Kalle, eli Karljohan Spengelrichthofen, alunperin nimeltään Keijo Mutikainen, oli tunnettu äärioikeistolainen vaikuttaja Keski-Suomen suunnalta, jossa hän osallistui aina kunnallisvaaleihin perustamansa IMP-järjestön edustajana. Äänisaalis oli parhaimmillaan ollut kymmenen, eli siis vain yksi vähemmän kuin järjestön jäsenten määrä. Tämä lievä epäonnistuminen selittyi sillä että Kalle oli unohtanut vaaleissa äänestää itseään, mutta äänisaalis oli lopultakin varsin vaikuttava ja homma oli selvästi kovassa nousussa kuten oli ollut jo viimeiset 20 vuotta.

Järjestön toinen alkuperäinen vaikuttaja Tontsa, tai Thorstein Wikingsson, oli joutunut erimielisyyksiin Kallen kanssa, koska oli ylpeänä kovaan ääneen kehuskellut lukeneensa Hitlerin Mein Kampfin ja, täytyy myöntää, se olikin aluksi tehnyt Kalleen vaikutuksen, kunnes lopulta totuus oli valjennut hänelle. Mein Kampfhan oli jumalauta KIRJA! Tontsa oli tunnustanut kerran lukeneensa kirjan, eli vaikutti siltä että Tontsa saattoikin salaa olla homoseksuaali, kommunisti, tai jopa SuPon soluttautuja.

Tämän jälkeen Kalle olikin välittömästi katkaissut kaikki välit entiseen parhaaseen kaveriinsa, joka oli sittemmin perustanut Kallen järjestön kanssa kilpailevan ryhmittymän Suur suomen Valkoset Taisteliat, eli komeasti SS-VT. Yhteisistä lähtökohdista huolimatta IMP ja SS-VT eivät kuitenkaan hyväksyneet toisiaan lainkaan, koska oli epäilyksiä toisen järjestön jäsenten todellisesta isänmaallisuudesta; huhujen mukaan SS-VTssä oli kerran ollut hetken aikaa jäsenenä jopa sivari!

Kallen tämänhetkinen paras kaveri oli Heinrich von Adlercreutz, lyhyesti vain Adde, oikealta nimeltään Juhamatti Junttilainen. Adde oli aikaisemmin ollut oikein kunnon liimaa haisteleva kiljupunkkari nimeltään Räkä-Spande, kunnes hän oli kokenut valaistuksen Afrikan Neekerin varastettua hänen tyttöystävänsä, ja alkanut kunnon patriootiksi, eli steroideja vetäväksi kiljuskiniksi. Adden entinen kaupallisuutta vastustava, ja siksi tarkoituksella mahdollisimman paskasti soitettua musiikkia esittänyt punk-yhtye, Kuoleman Kannibalit olikin hajonnut välittömästi erimielisyyksiin Adden osoittauduttua natsiksi.

Nykyään hänellä oli uusi, mahdollisimman paskasti soitettua viikinkivaikutteista White Power oi!-musiikkia soittava yhtye, Thors Warhamer, jossa Kallekin vaikutti basistina; paskasti soittaminen oli hyvin oleellista, koska musiikki ei saanut tulla viestin edelle, ja siksi yhtyeen jäsenet eivat turhaan koskaan olleet opetelleet soittamaan alunperinkään.

Thors Warhamerin jäsenet halveksuivat suuresti kaupungin toista melko tunnettua yhtyettä, Grimfrost Jögurria, koska se soitti kaupallisuuteen viittaavaa (joku oli kuulemma kerran ostanut levyn, tosin jäi epäselväksi oliko kyseinen henkilö maksanut siitä rahaakin, vai varastanut sen) black metal-musiikkia romantiikan ajan runouteen ja kansallissosialismin ylistykseen liittyvin sanoituksin. Tai näin Kallelle oli ainakin kerrottu, eihän hän mikään HOMO ollut, eikä siksi romantiikan ruonoudesta mitään tiennyt. Sattumoisin myös Tontsa soitti kyseisessä yhtyeessä taiteilijanimellä Necrosatan, mutta tämä ei missään nimessä ollut lainkaan syynä bändin ylenkatsomiseen IMP:n riveissä, vaan erimielisyydet olivat puhtaasti musiikillisia.

Grimfrost Jögurrin kaupallisuus oli saanut viimein Kallen mielessä vahvistuksen hänen lahjottua pikkusiskonsa ostamaan salaa yhtyeen demokasetin, josta oli paljastunut sen olleen niin hyvin tuotettu että lähes kaikki soittimet kuuluivat kohinan yli, ja vokalistin laulukielikin taisi olla joko muinaisnorjaa tai latinalaisen mustan raamatun tekstejä takaperin kähistynä. Tai eihän Kalle muinaisnorjaa osannut, sen enempää kuin latinaakaan, mutta hänen mielikuvituksessaan se kuulosti jommalta kummalta, joten tuotanto ei selvästikään täyttänyt ns. 'true evil'-lähtökohtia. Salaa hän kuitenkin kopioi muutamia mukavan kuuloisia pätkiä joita aikoi käyttää dark apocalyptic industrial wave-musiikkia sisältävällä soololevyllään jonka hän aikoi tehdä lähivuosina.

No, tänään Kalle oli kuitenkin hieman krapulainen eikä ryhtynytkään levytyspuuhiin, vaan aloitti ajamalla partansa, ja tietysti myös päänsä. Peilissä komeili Arjalaista Viikinkiä muistuttava komearaaminen atleetti, jonka naamaan oli tatuoitu hakaristi molempiin poskiin ja otsaan ylpeyttä herättävä 'Nekerit vituun – Skin Hed power' iskulause, sekä ympäri vartaloa erilaisia hirtettyjä neekereitä ja palavia ristejä esittäviä taiteellisia maisemakuvia. Tästä huolimatta kommunistien ja juutalaisten salaliiton takia hän ei vieläkään ollut onnistunut saamaan minkäänlaista työtä, vaikka rahalle olisi todella ollut käyttöä juuri nyt.

Häntä myös harmitti tatuointejaan katsellessa ettei kylään vieläkään ollut muuttanut yhtään oikeaa neekeriä, ja siksi täytyi vapaa-aikana kulkea hakkaamassa muita suomalaisia jotka vähääkään muistuttivat esimerkiksi punkkareita, hevareita, hippejä, sivareita, kasvissyöjiä, homoja, saamelaisia, ruotsalaisia, savolaisia, turkulaisia, helsinkiläisiä, juutalaisia, tataareja, kommunisteja, isänmaanpettureita, opiskelijoita, luonnonsuojelijoita, työttömiä, rikkaita, köyhiä, asunnottomia, narkkareita, SS-VT:n jäseniä, vasenkätisiä, huonokuntoisia tai liian älykkäitä, tai muuten vain edustivat jollain tavalla ehdottoman epäsuomalaista käytöstä jota ei missään nimessä voinut eikä saanut hyväksyä.

Kalle kiskoi päälle maiharit, pilotin, suomileijona-aiheisen t-paidan, sekä lähes aidon Hitler Jugend-hakaristihihanauhan, ja suuntasi kohti kylän keskustaa, jossa hänen oli määrä tavata Adde kylän ainoassa anniskeluluvan omaavassa ravintolassa keskustellakseen päivänpolttavista asioista kuten Juutalaisen Maailmanjärjestyksen vaikutuksesta Suomen kunnallispolitiikkaan.

Mutta mutta, matkan puolivälin paikkeilla Kalle havaitsi että kadulla jonkin matkan päässä oli vastaan tulossa hahmo joka muistutti ilmiselvästi Tontsaa; naamalla roikkuva pitkä musta liimaletti, räkäinen Lucifer-henkeä tavoitteleva parta joka ei kuitenkaan kasvanut oikein kunnolla, sekä 10 cm ruosteisista rautanauloista, hakaristeistä, satunnaisesti valituista riimukirjaimista ja panosvöistä itsekasattu asustekokonaisuus yhdistettynä tiukkoihin, muttei missään nimessä sadomasokististen homoseksuaalien suosimia asusteita muistuttaviin, mustiin nahkahousuihin. Ei voinut erehtyä, Tontsahan se oli.

PpperRRRkele!” Kalle urahti, ja Petturi oli selvästi huomannut myös hänet, alkaen tavoitella vyöllään roikkuvaa keskiaikaisvaikutteista piikkinuijaa. Kalle veti välittömästi esiin kirpputorilta eurolla hihanauhan kanssa samaan aikaan ostamansa, siis melko varmasti autenttisen, SS-miesten käyttämän pistimen, ja otti World's Deadliest Street Fighting Moves-videonauhalta opettelemansa taisteluasennon.

Taistelu oli lopulta lyhyt, mutta melko tasapuolinen; Tontsa latasi nuijallaan Kallen pään paskaksi hetki sen jälkeen kun oli saanut kuolettavan, joskin epätodennäköisen, osuman kohtuullisen tylsyneestä pistimestä. Sankarivainajat kaatuivat käsi kädessä lumihankeen, ja hurme värjäsi hangen punaiseksi maanpuolustajien verellä.

Hautajaisissa Adde piti pitkän, liikuttavan puheen siitä kuinka hän aikoisi jatkaa Suuren Esikuvansa työtä tämän alkuperäisten oppien mukaan, vaikka osa IMP:n jäsenistä olikin Johtajan poismenon jälkeen perustanut oman Valkea Maa Valkeille (VMV)-järjestönsä, mutta sitä johtikin huijari. Suuren Karljohan Spengelrichthofenin muisto ei koskaan unohdu, siitä kertoo jo hänen jälkeenjättämänsä kulttisuosioon noussut neoklassismia ja neroutta henkivä musiikkituotanto.

Kiitämme alkuperäistä kirjoittajaa viihdyttävästä hengentuotteesta!

 

Extra-huumor-pläjäys:

Olen karaistunut ja suoraselkäinen isänmaansuojelija,jonka maailmankatsomus rakentuu kristillis-kansallisille periaatteille. Puolustan unohdettua kansaa,pientä ihmistä ja alkuperäistä luontoa,sekä monimuotoista elämää sen yhteydessä. Vakaumukseni on,että kansalaisuuteni Suomessa sekä sankariveren perintö velvoittavat minua suojelemaan ja puolustamaan isänmaatani -tarvittaessa vereni luovuttaen! Väärämielisen globalisaation pyörteissä eivät kansainväliset suurkapitalistit,elintasopakolaiset tai muutkaan sosiaalisaalistajat saa ryöstää kansallisvarantoamme! Reservin korpraalina ymmärrän,että etenemisemme vaatii tiettyä sotilaallisuutta! Jos koet samoin,ota rohkeasti ja arkailematta yhteyttä vaikka puhelimitse:
040-7708982/Komentaja Aalto (päivystys 24h/vrk!)

http://www2.blogger.com/profile/11663982280728048247

 

”Tarina monikulttuurisesta ystävyydestä”

kirjoittanut Kukka-Maija Hyysänen-Ahmed

Olipa kerran joukko aivan tavallisia ruotsalaisnuoria; Muhammed, Mohamad, Mahmud, Mehmet, Ali, Omar, Mbolololo ja Feija, jotka olivat aivan tavallisena maanantaiaamuna matkalla kohti sosiaalitoimistoa. Joukon johtaja, 38-vuotias somalialaistaustainen nuorukainen Muhammed, oli huomannut postimyyntiluettelossa uuden mallisen taulutelevision, ja oli siksi ajatellut pistäytyä pyytämässä välttämätöntä tukea sen hankkimista varten, olihan hänen ikäloppu TV:nsä jo kaksi kuukautta vanha antiikkinen malli, ja sen kuvaputkikin oli tuuman pienempi.

Tämä tapahtui tällä kertaa Suomessa, jossa kaverukset sattumalta olivat matkailemassa kulttuurinvaihdon asialla, ja hankkimassa vaatimatonta lisätuloa Muhammedin sukulaisten pienellä tilallaan Somaliassa viljelemää khatia myymällä. Onneksi eri maassa asioiminen ei tuottanut ongelmia, koska olivathan joukon jäsenet kirjoilla kaikissa Pohjoismaissa, tosin eri nimillä, ja siksi sosiaalitukea sai mukavasti nostettua missä tahansa. Sukulaisten tullessa mieleen Muhammed muistikin että täytyisi samalla pyytää tukea myös seuraavaa lomamatkaa varten, eihän hän ollut nähnyt rakasta siskoaan tänä vuonnakaan kuin vasta kaksi kertaa, ja klaanin jäsenet olivat pyytäneet tuomaan Kalashnikovin ammuksia.

No, Helsingin rautatieasemalla Muhammed huomasi vastaantulevan pienikokoisen suomalaismiehen, joka tarkemmin katsottuna oli alkanut jo menettää hieman hiuksiaan. Tapojensa mukaan Muhammed tietenkin tempaisi miestä muutaman kerran mojovasti nyrkillä naamaan sen kummemmin varoittelematta, ilmaisten samalla tuohtumuksensa ”Rassisti!”-huudoin.

Muhammedin ystävät liittyivät mukaan potkimalla maassa makaavaa hahmoa kunnes tämä lakkasi liikehtimästä rasistisen oloisesti, ja tarkastivat sen jälkeen miehen taskut; valitettavasti puhelin oli jo vanhempaa mallia, eikä lompakossakaan ollut sataa euroa enempää. Muhammed kuitenkin otti miehen nimen ylös tämän henkilöllisyyspapereista, koska toki oikeuteen haastamalla olisi saatavissa sentään jonkilainen korvaus tämän harrastamasta törkeän rasistisesta käytöksestä. Tietysti tällaisissa tapauksissa sattui usein niin ikävästi että rasisti menehtyikin ennenaikaisesti, ja valtio joutui maksamaan korvaukset käytöksestä.

Kaverit jäivät odottelemaan vuoroaan sosiaalitoimiston pihalle Muhammedin makoisaa khatia pureskellen ja tönien paikalle eksyneitä suomalaisia rasistieläkeläisiä, kun Muhammed itse asteli rempseästi jonon ohi tiskille. Vahtimestari vaikutti rasistilta, koska vaikutti hetken jo lähes siltä että hän aikoisi pyytää Muhammedia jonottamaan, voitteko uskoa, mutta lopulta pääsi ylitse ennakkoluuloistaan ja kysyi mitä asiaa Muhammedilla oli.

Muhammed ei oikein osannut puhua suomea, tai ruotsia, tai mitään muutakaan kieltä kuin somalia (eikä sitäkään turhaan ollut opetellut kirjoittamaan), mutta sai jotenkuten ilmaistua että rahaa tarvitsisi saada. Vahtimestari ohjasikin hänet huoneeseen jossa odottin yksi monista maahanmuuttajien asiaa ajamaan erikoistuneista sosiaalihoitajista, ja määrärahoilla erityisesti palkattu somalin kielen tulkki, jota Muhammed kuitenkin hieman karsasti, eihän kunnon muslimin suvainnut olla töissä, ja vielä vääräuskoisen palveluksessa!

Molemmat olivat vieläpä naisia, joka sai Muhammedin välittömästi kiihottuneeseen tilaan, eihän suomalaisella sosiaalityöntekijällä ollut edes mustaa säkkiä päällään. Muhammed tiesi kuitenkin että huoraa täytyisi olla hetken raiskaamatta tai muuten TV saattaisi jäädä saamatta, törkeää rasismia, vetäisi puumerkkinsä paperiin ja otti vastaan tarpeen mukaisen maksumääräyksen, jota ei turhaan kirjoitettu tietylle summalle, vaan Muhammed saisi kaupasta käydä valitsemassa mieleisensä laitteen.

Toimistosta poistuttuaan Muhammed ei voinut olla ajattelematta näkemiään kiihottavia naisen hiuksia, ja ehdottikin ystävilleen piristävän joukkoraiskauksen suorittamista. Kaverukset nyökyttelivät hyväksyvästi, paitsi joukon ainoa ei-afrikkalaisperäinen jäsen Feija, joka ei ollut aivan vielä tottunut uusien ystäviensä tapakulttuuriin. Feija oli muutenkin muiden mielestä hieman omituinen, hän saattoi usein aivan yllättäen täysin kieltäytyä kunnon panosta vain siksi että tyttö oli alle 10-vuotias, miettikää! Kuitenkin, Feija oli ryhmän kakkonen teräaseilla suoritetuissa tapoissa heti Muhammedin itsensä jälkeen, joten suvaitsevaisesti ystävykset antoivat hänen olla mukana ja kaikkien kukkien kukkia.

Ryhmä oli sentään multikulturaalinen, olihan mukana toinenkin jäsen joka ei ollut muslimi, pimeimmästä afrikasta alunperin kotoisin oleva uussuomalainen Mbolololo. Hänet oli otettu mukaan harvinaisen älykkyytensä takia, Muhammed ei ollut tavannut montaakaan aitoa neekeriä jotka yltäisivät lähes kehitysvammaisen 12-vuotiaan tasolle nerokkuudessaan. Mbololololla oli sitä paitsi AIDS, joka oli aina mukava lisä raiskauksen yhteydessä, tosin valitettavasti se tarkoitti sitä että Mbolololo joutui aina jäämään jonon viimeiseksi, ja siksi Muhammedia kävikin hieman Mbolololoa sääliksi.

No, kaverukset nappasivat mukaansa lähimmän naisen, tai tällä kertaa kyseessä oli 15-vuotias koulutyttö, ja ohjasivat tämän läheiseen pensaikkoon. Nyt oli tietenkin keskipäivä, eikä pieni puistikko pahemmin näkösuojaa tarjonnut, mutta rasististen syytteiden pelossa ei mitään häiriötä tapahtunut, vaan Muhammed ja kaverit saivatkin stressinsä purettua mukavasti. Muhammedkin karjaisi kuuluvasti ”Niele, huora!” tytön suuhun lauetessaan, jonka varmasti useimmat ohikulkijat kuulivat, mutta eivät uskaltaneet huomauttaa rasistisesti, olihan Muhammed sentään selvästi opetellut suomea enemmän kuin useimmat vasta 20 vuotta maassa asuneet somalialaisperäiset maahanmuuttajat.

Hieman myöhemmin Muhammed ystävineen oli siirtynyt rautatieasemalle, jossa hän törmäsi sattumalta serkkuunsa Abdullahiin. Abdullah oli ollut samaan aikaan yhdessä Muhammedin kanssa Siad Barren erikoisjoukoissa kidutusasiantuntijana, ja he vaihtoivatkin monia mukavia tarinoita noilta ajoilta, kuten miten he olivat lopulta saapuneet Suomeen Neuvostoliitosta jossa he olivat olleet saamassa kidutuskoulutusta KGB:n eksperteiltä Moskovassa, kunnes poliittinen ilmapiiri olikin yllättäen muuttunut ja he olivat ajautuneet pakolaisiksi. Nykyään toki he kävivät Somaliassa lomailemassa useita kertoja vuodessa, olihan Muhammedin ja Abdullahin klaani kuulunut sisällissodan väkivaltaisimpiin ja näin päätynyt taisteluissa lopulta voitolle, ja oli toki mukava aina silloin tällöin käydä nauttimassa auringosta ja täydentämässä khat-varastoja.

Pidempään tarinointiin ei kuitenkaan ollut aikaa, koska Abdullahilla oli hieman kiireinen päivä; Venäjän mafialta oli tulossa heroiinilasti jota täytyisi olla vastaanottamassa, ja muutamaa suomalaista sotaveteraaniakin Abdullah oli ajatellut ehtiä puukottamaan vielä tänään, vaikka kiirettä piti. Muhammed huikkasi Abdullahille hyvästiksi, ja päätti siityä ystäviensä kanssa läheiseen McDonald'siin kahville. Sisällä odotti kuitenkin melkoinen järkytys; myyjätyttö rasistisesti vaati saada Muhammedilta kahvista maksuksi RAHAA. No, onneksi sentään seuraavan joukkoraiskauksen kohde tuli varmistettua, eikä Muhammed mitään tietenkään maksanut, vaikka Ali olikin samalla vapauttanut muut jonossa olevat näiden lompakoista, ja tarjosi näistä löytyneitä seteleitä Muhammedille. Mutta rasistiseen sortoon ei saanut alistua, eikä Muhammed luovuttanut ennenkuin sai itselleen ja ystävilleen kahvit ilmaiseksi.

Muhammed istahti pöytään ja sytytti yhden edellisillä sosiaalituilla ostamistaan kuubalaisista sikareista. Kylläpä maistuikin hyvältä kahvin kanssa, Muhammed ajatteli, karistellen tuhkaa rasistiselle tupakointikieltomerkille, kun Mehmet taputti hänen olkapäähänsä. Muhammed kääntyi, ja Mehmet osoitti McDonald'sin ulkopuolella seisovaa natsirasistifasistipoliisia, joka parhaillaan keskusteli muutaman prekariaatin edustajan kanssa. Olivat nähtävästi olleet kapitalismin vastaisena päivänä vapauttamassa kaupoista tavaroita ilmaiseksi kapinoidessaan; Muhammed ei kyllä ymmärtänyt mitä erityisen kapinallista siinä oli, niinhän hän normaalistikin teki ruokakaupassa asioidessaan. Se säästi mukavasti tukirahoja tavaroihin joita oli vaikeampi hankkia maksamatta, kuten huumeisiin. Hipit olivat nähtävästi töherrelleet turkiksiakin, joka oli Muhammedin mielestä todellä typerää toimintaa, hänkin oli kerran joutunut katkomaan vesurilla kädet muutamalta teiniltä näiden heitettyä maalia hänen minkkiturkilleen juuri kun hän oli kovalla vaivalla saanut siihen hankittua korvaukset sosiaalitoimistosta.

Muhammed vilkutti iloisesti hymyillen poliisille tämän kuljettaessa valtaväestöä edustavat vaaralliset rikolliset pois saastuttamasta katukuvaa, mikäs sen mukavampaa. Muhammed ohimennen kysäisi miten muuten Mehmetin ankkurilapsibusiness edistyi, ja ilokseen sai kuulla että hänen ystävänsä oli kuin olikin saanut kymmenisen orpolasta hankittua sen jälkeen kun Muhammedin klaanilaiset olivat tappaneet näiden vanhemmat Somaliassa. Oli aina mukava saada lisää oman klaanin jäsenia maahan, varsinkin kun se samalla edisti Islamilaista vallankumousta, ja siinä ankkurilapset auttoivat mainiosti ohittamaan maahanmuuttoviranomaisten rasistiset asenteet. Nyt Muhammedin klaanilaiset pääsisivät maahan ongelmitta, kunhan lapset saatiin ensin sisään ja sen jälkeen klaanin jäsenet saapuisivat heidän vanhempiaan esittämään. Lisätulojakin lapsista sai mukavasti kun ne lukitsi kellariin ja pakotti myymään itseään pedofiileille.

Mbolololo alkoi äännehtiä hieman kiimaista apinaa muistuttaen, kukaan ryhmän jäsenistä ei vieläkään ollut saanut selville mitä kieltä hän itse asiassa puhui tai mistä maasta tämä oli kotoisin; eipä silti että sillä mitään merkitystä olisi, eiväthän he kieltä kuitenkaan vaivautuisi opettelemaan, ja Mbolololon alykkyys taas ei riittänyt toisen kielen oppimiseen. Tästä huolimatta Mbolololo oli tietenkin tullut maahan erityisesti rekrytoituna työperäisenä maahanmuuttajana, joiden hankkimista varten oli Afrikkaan perustettu oikein erityisiä rekrytointipisteitä.

Muhammed ei oikein ymmärtänyt tätä, koska hänen tietääkseen Mbolololo ei ollut koskaan tehnyt mitään töitä, kuten ei kukaan muukaan hänen ystävistään, eikä sen puoleen näyttänyt mitään hyödyllistä osaavankaan, mutta eihän Muhammed turhaan alkanut ihmetellä suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa, koska hänen mielestään se toimi aivan mainiosti vaikka olikin ehkä hieman liian tiukkaa muslimeihin suhtautuessaan. Ja sitä paitsi, olihan Suomessa nykyään työvoimapula, vaikka työvoimatoimistossa olikin aivan hirvittävät jonot, tai näin Muhammed oli kuullut, eihän hän tietenkään koskaan ollut työvoimatoimistossa itse käynyt.

Se saattoi ehkä johtua viime vuonna asetetuista kiintiöistä, joiden mukaan töihin oli otettava tietty määrä maahanmuuttajia. Kiintiöiden takia maahan tuotiin jatkuvasti väkeä, koska yhden työpaikan täyttämistä varten oli hankittava maahan kymmeniä afrikkalaisia ennenkuin löydettiin yksi joka pystyisi kiintiötyötä mitenkään tekemään edes välttävästi. Tietenkin paikkoja täyttämään hankittiin aina nimenomaan afrikkalaisia tai muslimeja, eikä missään nimessä esimerkiksi aasialaisia, koska ainoastaan afrikkalaiset ja muslimit olivat todellisia maahanmuuttajia jotka toivat ihanasti väriä katukuvaan.

Pöh, Muhammed huomasi ajatustensa lähteneen harhailemaan tarpeettomuuksiin, ja McDonald'skin menisi kohta kiinni, olivathan Muhammed ja kaverit istuneet siellä koko päivän mitään tietenkään ostamatta. Sitäpaitsi alkoi taas kummasti panettaa, joten oli aika raiskata rasistimyyjätär päivän päätteeksi; tämän Mbolololo oli ilmeisesti vaistonnut ja siitä hänen kiihtymyksensä johtui. Muhammed taputti ystäväänsä olalle, ja iloisesti virnistäen toivotti onnea AIDSin tartuttamiseen tällä kertaa, koska tiesi sen kuuluvan ystävänsä lempiharrastuksiin afrikkalaisen kansanmusiikin ja juoksu-urheilun ohella.

Joukkio siirtyi McDonald'sin takaovelle odottelemaan myyjätärtä, joka pian saapuikin halaamaan vastassa olevaa poikaystäväänsä. Poikaystävä vaikutti ilmiselvältä rasistilta, olihan hän vaaleahiuksinen, joten Muhammed ja kumppanit alkoivat ottaa veitsiään esille. Toki Muhammedilla oli pistoolikin, eihän niiden hankkiminen mikään ongelma ollut muille kuin normaaleille suomalaisille, mutta hänen mielestään veitsellä tappaminen oli paljon hauskempaa, ja ryhmän muut jäsenet olivat tästä yksimielisesti samaa mieltä, olihan Omar sanoittanut aiheesta rasisminvastaisen rap-kappaleenkin.

Muhammed kavereineen alkoi hakata rasistia puukoillaan apinan raivolla, varmistaen kuitenkin samalla ettei myyjätär häipynyt mihinkään vaikka kirkuikin melkoisen kovalla volyymillä. Tietenkään se ei mihinkään mitään auttanut, koska väliintuleminen olisi ollut selvää rasismia, ja sitäpaitsi Muhammed ja kumppanit olisivat tietenkin tappaneet sellaista yrittäneetkin. Poliisiauto ajoi tapahtuman ohi muutamaankin kertaan, varmistaakseen ettei mitään rasistista varmasti ollut tekeillä, ja Muhammed vilkutti virkavallan edustajille iloisesti veristä puukkoaan heiluttaen.

Muhammed potkaisi maassa makaavaa rasistia vielä muutaman kerran varmistaakseen tämän kuolleeksi, ja tällä välin ryhmän muut jäsenet olivatkin saaneet jo vääräuskoiselta huoralta vaatteet revittyä päältä ja tämän jalat levitettyä. Muhammed kävi välittömästi tositoimeen, ensimmäisenä kuten hänen tapoihinsa kuului. Kun koko porukka oli saanut aktinsa suoritettua nyyhkyttävän tytön kanssa, otti Mahmud taskustaan sakset esille. Mahmud kun oli hieman konservatiivinen, ja hänen mielestään hyvään tapakulttuuriin kuului ehdottomasti naisten ympärileikkaus, jota hän huoralle iloisesti hymyillen alkoikin suorittamaan, ja vielä aivan ilmaiseksi.

Tytön rasistisviritteinen rääkyminen Mahmudin suorittaessa tekoaan kävi muiden ystävysten hermoille, ja he siirtyivätkin kulman taa norkoilemaan ja khatia mässyttämään. Kotvan kuluttua Mahmud saapui pyyhkien saksiaan johonkin epämääräiseen vaatekappaleeseen, ja iloinen joukko oli koossa jälleen. Muhammedia alkoi hieman ramaisemaan, olihan jo myöhäinen ilta. Ja tällä viikolla pitäisi sosiaalituet jaksaa käydä nostamassa vielä Norjastakin, huh huh, että elämä osasikin olla kovaa ja vaikeaa täällä rasistien keskellä, päinvastoin kuin Barren aikana Somaliassa. No, eiköhän samalle tasolle päästäisi täälläkin viimeistään siinä vaiheessa kun Pohjoismaiden ensimmäinen kalifaatti saataisiin vihdoinkin perustettua.

Hymy ilmestyi Muhammedin kasvoille kun kadun varrella olevan moskeijan tornista alkoi kaikua rukouskutsuksi tarkoitettua epämääräistä mölinää, ja Muhammed tiesi että asiat alkoivat olla jo hyvällä mallilla.

Kiitämme tämänkin kirjoittajaa, ja lupaamme olla paljastamatta hänen henkilöllisyyttään!

 

Luettuanne nämä tarinat...

...kysymmekin teiltä erästä asiaa: Esiintyikö em. fiktiivisissä kertomuksissa ennakkoluuloista tai yleistävää suhtautumista jotakin ihmisryhmää kohtaan?

Mikäli vastauksenne on myöntävä, havaitsitteko "rasismia" molemmissa vai ainoastaan toisessa tarinassa? Jos niin kummassa?

 

Muita artikkeleja:

 

Sisällysluetteloon