web space | free hosting | Business Hosting Services | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 

 
 
 
 
 
Euroopan pakolaiset
ja karkoitetut

järjestäytyvät.

  1. Mitä he pakenivat?
  2. Etnisten puhdistusten laajuus
  3. Vaikeneminen
  4. Nyyhkiminen
  5. Triesten kokous ja julistus
  6. 1900-luvun karkoitukset Euroopassa, uudella sivulla.
  7. "Die Grosse Flucht", uudella sivulla

Pakolais-kysymys hoitamatta Euroopassa jo 60 vuotta?

 

Euroopassa on yhä miljoonia karkoitettuja tai heidän jälkeläisiään, jotka ajettiin väkivalloin pois ikimuistoisilta kotiseuduiltaan toisen maailmansodan voittajavaltojen toimesta. Heitä ei voida enää piilottaa, eikä heidän ääntään vaientaa.

 

1. Mitä he pakenivat?

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kielenkäytössä sana "pakolainen" on varattu vallanpitäjien erityisessä suosiossa oleville ryhmille, olivat he sitten paossa jotain tai eivät. Sellaisista ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa väkivallan tai poliittisen painostuksen takia, mutta kuuluvatkin muihin kuin virallisesti nyyhkittäviin ryhmiin, ei tätä emotionaalisesti ladattua sanontaa haluta käyttää. Onhan poliittisilta manipulaattoreilta kulunut paljon aikaa ja vaivannäköä tämän arvovarauksen rakenteluun, etteivät he halua suoda sitä etua niille jotka heidän omat puolue- tai aatetoverinsa ovat ajaneet maanpakoon.

Ihmisryhmiä, joiden onnettomuus on poliittisesti tuomittu unohdettavaksi, olivat Sudeettimaan, Böömin, Preussin, Pommerin, Schleesian ja muiden Itä-Euroopan alueiden saksalaiset, jotka olivat asuneet näillä seuduilla sukupolvien ajan, ja Triesten italialaiset ja monet muut joiden kansallisuus ei sopinut Jaltan konferenssin piirustuksiin. Kaikki he saivat joko lähteä tai pahimmassa tapauksessa kuolla. Pahin toteutui varsin usein, myös matkan varrella.

 

Kesällä 1945 itäisestä Euroopasta karkoitettiin noin 12 miljoonaa saksalaistaustaista, joista hyvien säiden vallitessa tapahtuneen siirtymisen aikana menehtyi kaksi miljoonaa, useimmat ilmeisesti väkivallan uhreina?

Sudeettisaksalaiset ovat onnistuneet keräämään varsin laajan arkiston raportteja ja silminnäkijöiden kuvauksia kesän -45 tapahtumista. Trieste ja Istrian niemimaa, josta kommunistiset partisaanit karkoittivat italialaistaustaisen väestön, oli toinen julmuuksien näyttämö.

Suomi muodostaa harvinaisen poikkeuksen, sillä täällä siviiliväestö onnistuttiin evakuoimaan järjestetysti viranomaisten toimesta, jolloin keski-eurooppalaisilta murhenäytelmiltä vältyttiin.

 

 

2. Etnisten puhdistusten laajuus

Euroopan alueet, jotka puhdistettiin etnisesti toisen maailmansodan lopulla, tai sodan jälkeen, saivat pääosin kokonaan uuden väestön. Karkoitukset kohdistuivat siis ihmisiin kiistatta rodullisin ja kielellisin perustein. On siis varsin mielenkiintoista, että tämän päivän vasemmistolaiset nimittävät kärkkäästi näiden rasististen karkoitusten arvostelijoita "fasisteiksi". Eikös se ollut niin, että vasemmisto vastustaa rasismia ja "fasistit" kannattavat sitä, eikä toisinpäin?

Karkoitukset myös jatkuivat sodanjälkeisessä Euroopassa: Kommunistinen Bulgaria alkoi 70-luvulla painostaa turkkilais-vähemmistönsä jäseniä muuttamaan maasta, ja toiminta täytti etnisen vainon tuntomerkit.

Saksalaisten ja italialaisten sodanjälkeiset karkoitukset tapahtuivat myös melko lähellä niitä seutuja, joilla Jugoslavian hajoamis-sotien yhteydessä tapahtui aivan samoja asioita, kuin 1944-48. Oikeastaan kaikki ne kauhut, joihin serbit ym. puhdistuksiin ryhtyneet syyllistyivät, olivat vain toistoa viitisenkymmentä vuotta aiemmin tapahtuneista asioista.

Olisikohan saksalaisiin kohdistuneista raakuuksista kannattanut puhua enemmän, niin ne eivät olisi toistuneet?

 

3. Vaikeneminen

Tuntuisi hyvin irvokkaalta, jos juutalaiset olisi toisen maailmansodan jälkeen pakotettu vaikenemaan kuudesta miljoonasta vainajastaan, ja heidät olisi pakotettu kuuntelemaan juhlapuheita, joissa olisi ylistetty Adolf Eichmannia ja vaikkapa Jürgen Stroopia. Juuri näin tehtiin itä-alueilta karkoitetuille saksalaisille, italialaisille ja unkarilaisille.

Samoin neuvostopartisaanien suomalaiset uhrit olivat pakotettuja vaikenemaan vuosikymmeniä, eikä virallinen valtiojohtomme halua tietää heistä tänäkään päivänä.

Aina johdonmukaisesti sortajien puolelle asettuva äärivasemmisto on tuominnut kärkkäästi "fasisteiksi" kaikki jotka ovat uskaltaneet avata suutaan julkisuudessa partisaanien hirmutöistä tai puna-armeijan raakuuksista. Huomion kiinnittäminen näihin aiheisiin on kuullemma "natsismin tekemistä salonkikelpoiseksi", mitä se sitten tarkoittaakaan.

"Anti"fasismin, eli eurooppalaisen totalitarismin itäisen maalais-version, edustajat tavallaan itse johtavat kriittisen lukijan sylttytehtaan äärelle, ja sen ovat muutkin huomanneet. Kirjoittaessaan ukrainalaisiin kohdistuneesta kansanmurhasta, "Holodomorista", evankelista Osmo Pöysti toteaa aivan oikein:

"Jos Ukrainan Holodomor tunnustettaisiin (kansanmurhaksi), heti sen jälkeen nousisi kysymys siitä, miksi sosialistit sitten vielä voivat osallistua valtiolliseen elämään ja poliittiseen asioidenhoitoon, kun kerran Holodomoria vastaavan kansanmurhan suorittaneita kansallissosialisteilta se kiellettiin ja heidän johtajansa hirtettiin."

Kun "anti"fasistit Suomessa ja Saksassakin vaahtoavat toisen maailmansodan saksalaisuhrien ym. "väärällä puolella" olleiden huomioimista vastaan, heillä on pelissä enemmän kuin mustavalkoinen maailmankuvansa?

Varsinkaan Saksassa ei yksikään toisen maailmansodan pakolaisia, pommitusten uhreja tai "väärän puolen" siviilien kärsimyksiä muisteleva julkinen kokoontuminen suju ilman hirttämättömiä vasemmisto-häiriköitä. Sen toteaminen, että myös suomalainen tai saksalainen saattoi olla sodan uhri, ei sovi vasemmistolaiseen näkemykseen sananvapaudesta?

 

 

4. Nyyhkiminen

Valtalehdistö, Hollywood ja vasemmistojuntta ovat pitäneet tarkkaan huolta siitä, mihin sorrettuihin ym. riistettyihin saa empatian kohdistaa. Olemmekin saaneet sisäpiiritietoa suoraan NS-SDP:n kansanmurha- ja solidaarisuus-osastolta käytettävästä koulutusmateriaalista, jonka kaikki vasemmistolaiset ym. toimittajaliittolaiset ovat sisäistäneet.

Seuraavassa havainnollinen grafiikka:

Nyyhkimisen intensiivisyys on suoraan verrannollista kohteen X ja Y -lukuihin: Mitä korkeammalla henkilö on asteikolla, sitä suurempi parku! Jos taas lukemat ovat pienet, hänen kohtalonsa ei liikuta ketään.

Tapaus A voisi olla esim. Entisen Rhodesian, nykyisen Zimbabwen, valkoihoinen maanviljelijä-perhe, jonka Robert Mugaben innostamat "vapautus-soturit" teurastavat julmasti marxilaisille sissiliikkeille tavanomaisen kidutuksen jälkeen. Tai puna-armeijan käsiin joutunut berliiniläis-nainen toukokuussa 1945, tai pohjois-suomalaisen erämaakylän asukas neuvosto-partisaanien kynsissä, tai Suomeen 1990-luvulla pakolais-statusta väärinkäyttämällä livahtaneen "Afrikan-sarven" sotarikollisen väkivallanteon uhri.

Tapaukseen B voimme sijoittaa esim. apartheid-hallinnon kaltoinkohteleman etelä-afrikkalaisen, joidenka asemassa oli todella huomauttamista.

Hänen heimoveljensä Namibian puolella ( Tapaus C ) saattoi samaan aikaan joutua paikallista vapautusliikettä tyrannisoineen Sam Nujoman marxilais-juntan kiduttamaksi ja surmaamaksi, mutta ihonväristään ja poliittisesta vakaumuksestaan huolimatta namibialainen joutuisi kaavion siniselle puolelle, ei-nyyhkittäviin, koska hänen vainoojansa olivat mustia ja kommunisteja.

Koska nykyaikana viimeiset kommunistinuoret ovat yleensä yksinkertaisia, heille on täytynyt laatia em. havainnollinen kaavio. Yksinkertaisettu graafinen esitys ei toki voi täysin vastata monimutkaista todellisuutta. Siksi tulee muistaa seuraavat säännön-vahvistavat poikkeukset:

1. Juutalaiset:
Koska Neuvostoliitto vainosi ja karkoitti juutalaisiaan vielä Leonid Breznevin, tuon Jaakko Laakson idolin, valtakaudella ja myös kävi samalla kauppaa heidän maastapoistumisoikeudestaan, juutalaisten säälittävyyskerroin on riippuvainen heidän vainoojansa poliittisesta väristä. Natsit ovat tietty aivan oma lukunsa, ja heidän kynsiinsä joutunut saa heti täydet pisteet.

Kommunistien vainoamiksi joutuneet sensijaan putoavat armotta kaavion siniselle sektorille, kuten myös arabien ja muslimien uhrit. Kannattaa siis tarkkaan katsoa, missä ottaa turpiinsa.

2. Muslimit: Jenkkien kiusaamat islamistit saavat punavihreän vasemmiston 100%:sen empatian, ja myös heidän "Kuolema Israelille!" -huutotaan siedetään jopa Jusa Lohikosken "sotaa-vastaan-verkoston" mielenosoituksissa, kuten mm. Helsingin Mannerheimintiellä syksyllä 2006.

Neuvostoliiton sotiessa Afganistanissa 70-luvulla, suomalainenkin vasemmisto oli hyvin hiljaa. SKP-johtaja Jouko Kajanoja kavereineen jopa matkusti miehitettyyn Kabuliin neuvostojoukkojen propaganda-vieraaksi, ja täytti KGB:n odotukset antamalla typeriä julkisia lausuntoja. Muslimienkin empaattisuus riippuu siis vastapuolen ominaisuuksista.

Ei helppoa edes dogmaattisilla vasureillaan tämä solidaarisuus-peli? Vuosien 1944-49 karkoitettujen ja vainottujen itä-eurooppalaisten suhteen vasemmistolaisilla on kuitenkin selvät nuotit, eikä heiltä juuri myötätuntoa heru.

 

 

 

5. Triesten kokous ja julistus

Jugoslavialle siirretyn italialaisen Istrian entisten asukkaiden järjestö on nyt kutsunut kaikki vastaavassa asemassa olevat eurooppalaiset perustamaan painostusjärjestöä, jonka tavoitteena on, että eurooppalaisia pakolaisia kohdellaan niiden normien mukaan, joita nykyiset hallitukset ja mm. YK julistavat periaatteikseen:

 

UNIONE DEGLI ISTRIANI LIBERA PROVINCIA DELCISTRIA IN ESILIO

ISTRIALAISTEN YHDISTYS MAANPAOSSA OLEVAN ISTRIAN VAPAA MAAKUNTA

EUROOPAN PAKOLAISTEN
JA KARKOTETTUJEN
1. KANSAINVÄLINEN KONGRESSI

 

Istrialaisten Yhdistys - Maanpaossa Olevan Istrian Vapaa Maakunta - aikoo järjestää tulevina 29, 30 ja 31 maaliskuuta 2007 Triestessä Euroopan Pakolaisten ja Karkotettujen 10 Kansainvälisen Kongressin, tavoitteenaan löytää eurooppalaisella tasolla pakolaisten ja karkotettujen yhdistysten uusia yhdistymis- ja kehitysmuotoja, jotka tähtäävät alituisten ongelmien keskusteluun ja ratkaisemiseen arvovaltaisimmissa Euroopan instituutioissa, kuten myös kokonaisten kansojen vainoon ja karkotukseen ja tätä myötä kansanmurhaan kiinnostusta osoittavien kansallisten valtioiden hallintokeskuksissa.

1. Kansainvälinen Kongressi pyrkii siten avaamaan tuoreen keskustelun yhdistettynä uuteen, kaikille yhdistyksille yhteiseen operatiiviseen linjaan, painottaen ensinnäkin kaikkien pakolaisten ja karkotettujen oikeutettuja odotuksia siten, että rakennetaan yhteiset lähtökohdat, jolle tärkeimmät avoimien ongelmien ratkaisupyynnöt voidaan perustaa:

- Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Yhdistyneiden kansakuntien kansanmurharikoksen tunnustaminen karkotettuja tai maanpakoon pakotettuja kansojamme kohtaan, kuten vahvistettu 9 joulukuuta 1948 annetussa julistuksessa, ja tunnustettu meitä kohtaan Kansanmurharikoksen ehkäisy- ja torjumissopimuksen (General Assembly Resolution 260 A (11I) - New York, 9 joulukuuta 1948) artiklojen II ja III mukaisesti, ja rangaistavissa samaisen sopimuksen IV, VI ja VIII artiklojen mukaan.

- Karkotettujen ja maanpaossa olevien sekä seuraavien sukupolvien oikeuden palata alkusijoilleen tunnustaminen, kaikilla sopivimmilla ja hyödyllisimmillä toimenpiteillä heidän integroimisekseen takaisin aiemmin ja vuosisatojen kuluessa asutuille seuduille, sekä lääkkeenä laittomien siirtojen ja karkotusten aiheuttamille ihmisoikeuksien loukkaamiselle että keinona kumota 'etnisen puhdistuksen' vaikutukset alkuperäisiltä asuinsijoilta.

Näihin keinoihin kuuluu kaikkia mainitsematta esimerkiksi laittomasti takavarikoitujen ja valtiolle menetettyjen kiinteistöomaisuuksien palauttaminen ja milloin tämä ei olisi mahdollista (esim. kiinteistöjen tuhoutumistapauksessa), riittävä korvaus, joka takaa mahdollisuuden toisen kiinteistön ostamiseen;

- Tiedon levittäminen lähtö- ja karkotustragedioista koko Euroopan mantereelle, perustamalla Euroopan unionin direktiivillä, jonka kaikkien jäsenmaiden hallitukset toteuttavat, Muistopäivä Euroopan mantereen 1900-vuosisadan 18 miljoonalle pakolaiselle ja karkotetulle, jota vietetään vuosittain juhlallisin menoin.

Muistopäivään liittyen on pantava täytäntöön yhteisön normeja, jotka kaikki jäsenmaat toteuttavat, tiedon levittämiseksi kaikissa koululaitoksissa entisten Itäblokin maiden ,Turkin ja kommunististen hallintojärjestelmien aiheuttamista maanpaoista ja karkotuksista.

1. Kansainvälisen Kongressin yhteydessä ehdotetaan lisäksi, tarkoituksena vastata kaikkiin aloitteeseen yhtyvien Euroopan Pakolaisten ja Karkotettujen Yhdistysten pyyntöihin, että laaditaan ja hyväksytään yhteisesti sääntöehdotus, joka voi myöhemmin lyhyessä ajassa, johtaa EUROOPAN PAKOLAISTEN JA KARKOTETTUJEN LIITON perustamiseen - uusi liittomuotoinen organisaatio, perustettu "patronage" –ominaisuuksin ja tehtävänään edistää, yhdenmukaistaa ja esittää kunkin liittoon kuuluvan yhdistyksen vaatimukset yhtenäisellä äänellä.

Istrialaisten yhdistys sitoutuu syvästi tähän projektiin, joka voi edustaa kaikille, itsenäiseen poliittiseen ja juridiseen transversaaliin - ei siis enää yhdistyskohtaiseen ja millään tavalla puolueriippuvaiseen - toimeen yhtyneille kulmakiveä osuvalle ja ratkaisevalle teolle Euroopan unionissa ja Yhdistyneissä kansakunnissa, joille oikeuden ja totuuden kunnioittamisen vaatimukset esitetään.

EUROOPAN PAKOLAISTEN JA KARKOTETTUJEN LIITTO syntyy kaikkien 10 Kansainväliseen Kongressiin osallistuvien yhdistysten yksimielisellä sopimuksella, jossa sääntöluonnoksen ja perustamispäätöksen ohella määritetään myös uuden organisaation rakenne.

Tärkeimpiin käsiteltäviin tavoitteisiin kuuluu ehdoton tarve akkreditoida uusi Pakolaisten ja Karkotettujen Organisaatio vastaavissa maiden hallituksissa ja ennen kaikkea EU:ssa ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa, virallistaen se ja mahdollistaen sen osallistua kaikkiin jäsenyhdistyksiä koskeviin kysymyksiin ja keskusteluihin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Tätä myöten uuden EUROOPAN PAKOLAISTEN JA KARKOTETTUJEN LIITON arvovaltaisuus ja merkitys voi asteittain saada paikkansa eurooppalaisessa yhteydessä, edustaen ei vain muutamia henkilöitä, vaan jopa yli viittä miljoonaa Euroopan kansalaista.

Istrialaisten yhdistys uskoo vakaasti uuden EUROOPAN PAKOLAISTEN JA KARKOTETTUJEN LIITON voimaan ja sopimusvaltaan, jotka voivat saada suuren painoarvon myös EU:n entisten sosialistisen blokin maiden - Liettua, Latvia, Viro, Puola, Tsekin tasavalta, Slovakia, Unkari ja Slovenia - sekä ex Jugoslavian Euroopan unionin jäsenyyteen pyrkivien valtioiden hallituksissa.

Triesten 10 Kansainvälisen Kongressin työskentelyyn on sisällytettävä myös keskustelu uuden organisaation operatiivisista säännöistä: rakenne jäsenyhdistysten alueella, toimipaikkojen ja edustustojen perustaminen Euroopassa, tehokkaiden toimintasääntöjen laatiminen, uutta eurooppalaista organisaatiota edustavien henkilöiden toimien ja vastuiden yksimielinen päättäminen, toimintaa tukevien rahoitusresurssien hankkiminen, organisaation poliittista ja juridista toimintaa tukevien ammattilaisten, konsulenttien ja oikeudellisten avustajien löytäminen.

 

Maailmansodan voittajavaltioiden julistukset ihmisoikeuksista ja mm. kansojen vapauksista voisi siis vihdoinkin toteuttaa? Kuten myös YK:n peruskirjan periaatteet, ja kansainväliset sopimukset.

Kansanmurhat, etniset puhdistukset ja väestöjen pakkosiirrot tuomitaan valtioiden johtajien puheissa yksimielisesti laittomiksi ja rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan. Myös näillä tuomittavilla teoilla aikaansaadut tilanteet ovat laittomia.

Istrialaisten tavoite on varsin rohkea, mutta moraalisesti ja eettisesti ainoa mahdollinen ratkaisu: Lopetetaan yli 60 vuotta jatkunut virallinen kaksoisnormisto, ja kohdellaan kaikkia pakolaisen asemaan joutuneita pakolaisina? Ei siis enää "virallisia ja "epävirallisia"? 

 

 

Muita artikkeleja näillä sivuilla:

 

Sisällysluetteloon