web space | free hosting | Business WebSite Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting
 

Varoitus:

Tämän sivun materiaali saattaa olla shokeeraavaa, eikä sovi lapsille.
Jos olet epävarma siitä, haluatko lukea tämän, poistu heti.

No for Children. Go away!
THAT´S NOT A JOKE!

Neustettin,Pommeri helmikuun 16. 1945


 
  1. Kaupunki
  2. "Vapautus" Neustettinissä 16.02.1945
  3. Silminnäkijä
  4. Ilja Ehrenburg, vasemmisto-intelligentsijan idoli
  5. Miten nykysukupolvien historiankuva on vääristynyt?
  6. Miten tämä vaikuttaa maailmankuvaamme?
  7. Kieroutunut todellisuus-kuva ja yksilön identiteetti?
  8. Keitä ovat nykypäivän "antifasistit"?
  9. "Holo-kiistäjät" Neustettinin joukkomurhaa peittelemässä?

 

Kaupunki

Otsikkokuva esittää Berliinissä, Treptowin kaupunginosassa, yhä seisovaa neuvostosotilaan monumenttia,  jota myös kutsutaan "raiskaajan patsaaksi". Kansanomaisen nimityksensä kyseinen pompöösi hirvitys jättikokoisine miekkoineen on saanut siitä käyttäytymisestä, josta Berliinin "voiton päivänä" miehittäneet puna-armeijalaiset muistetaan, -Berliinissä. Muualla nämä tapahtumat ovat olleet enintään kiistettyjä huhuja, sillä mitkään koululaisille jaetut heidän mieliään sodan hirveyksillä rasittaneet vihkoset eivät näitä tapahtumia tunne, vaikka ne vaikuttivat miljoonien eurooppalaisten elämään, ja vaikuttavat yhä.

Tarkastelemme ensin tapahtumapaikkaa, Neustettinin pommerilaista kaupunkia.


Neustettin, nykyisin Szczecinek oli tyypillinen Pommerin saksalainen pikkukaupunki, jossa oli eletty pikkuporvarillista elämää aina Friedrich II:n ajoista alkaen. Yllä kaupungin vaakuna. 1700-luvulta alkaen vaikuttanut teollistuminen oli tuonut kaupunkiin sen mittakaavan sopivaa tuotantoa, ja hyvinvointia kaupungin ahkerille asukkaille. Saksalaista idylliä tyypillisimmillään.

Nykyisestä Szcecinekistä löytää rappiotakin, kuten mm. kuvassaolevan saksalaisten aikana rakennetun valimon. Valimo näyttelee keskeistä roolia tapahtumissa, joihin myöhemmin palataan.

Pula-aikoina neustettiniläisiä lähti etsimään onneaan muualta, ja jostain syystä Brasiliaan muodostui pommerilaisten siirtolaisten yhteisö. Leonora Geier-Cavoalla, jonka silminnäkijän lausunto toistetaan alempana, on sukujuuret ja perhesiteitä sekä Neustettiniin että Brasiliaan. Tämä seikka mahdollisti sen että hänen raporttinsa on teidän luettavissanne.

Kaupungin pohjoispuolella näkyy kartassa Vilmsee, joka myös mainitaan tapausselostuksessa. Miten tämä kaikki sitten liittyy suomalaisiin?

Äskettäin presidenttimme Tarja Halonen vieraili ystävänsä Vladimir Putinin luona, osallistunen ns. Voitonpäivään eli Neuvosto-Venäjän Saksasta saaman voiton juhlintaan. Poliittisesti korrekteissa piireissä tätä tapausta on tavattu kutsua "vapautukseksi", ja väittää että humaani Neuvostoliitto pelasti maailman brutaalilta fasismilta. Onko asia näin, siitä voimme tehdä kukin omat johtopäätöksemme Leonora Geierin raportin luettuamme.

VAROITUS: Mikäli et ole aivan varma, että haluat lukea sen, älä lue. Emme tapaa varoitella turhaan.

 

 

"Vapautus" Neustettinissä 16.02.1945

"Helmikuun kuudennentoista päivän aamuna 1945 venäläinen sotilasosasto miehitti RAD:n (Reichsarbeitdienst) tukikohdan Vilmseessä lähellä Neustettiniä. Komissaari kertoi minulle hyvällä saksankielellä, että leiri suljetaan ja meidät uniformupukuisena yksikkönä (RAD oli saksalainen työpalvelu, eivätkä uniformumme olleet sotilaallisia) siirretään kokoamisleiriin. Koska minä Brasilian kansalaisena kuulun liittoutuneisiin kansakuntiin komissaari pyysi minua toimimaan kuljetuksen johtajana siirryttäessä Neustettiniin entisen teräsvalimon alueelle. Meitä oli 500 tyttöä, jotka olimme olleet Reicharbeitdienstissä.

Komissaari sanoi minulle, että voisin ottaa haltuuni toimiston, mihin suostuin. Samantien hän kielsi minua olemasta yhteydessä muihin naisiin, sillä he olivat laittoman armeijan jäseniä (members of an illegal army). Vastaukseni, ettei se ole totta, hän kuittasi huomatuksella, että minut voidaan ampua välittömästi jos jatkan samanlaista asennoitumista.

Yht´äkkiä kuulin kovaa kirkumista. Viisi tyttöä tuotiin toimistoon kahden puna-armeijalaisen toimesta. Komissaari käski heidät riisuutumaan. Kun tytöt häpeissään kieltäytyivät sitä tekemästä, hän käski minun riisua heidät ja seurata häntä tyttöjen kanssa. Menimme pihan poikki tehtaan entiseen keittiöön, joka oli tyhjennetty kaikesta muusta paitsi joistain pöydistä ikkunaseinällä. Siellä oli hyvin kylmää, ja onnettomat tytöt tärisivät. Suuressa tiilimuuratussa huoneessa joukko venäläisiä odotti meitä, huudellen ilmeisesti rivoja huomautuksia, sillä jokaista heidän sanomaansa seurasi äänekäs naurunremakka.

Komissaari määräsi minut katselemaan, kuinka "Herrakansasta" otetaan luulot pois.


Oliko Ilja Ehrenburg Neustettinissä 16.2.1945??

Kaksi puolalaista saapui huoneeseen, pukeutuneina pelkkiin housuihin. Heidät nähdessään tytöt alkoivat kirkumaan. Ripeästi he tarttuivat yhteen kahdesta tytöstä, painoivat hänet selällen pöydän kulmaa vasten, niin että hänen nivelensä vääntyivät luonnottomasti. Melkein pyörryin, kun yksi miehistä otti esiin veitsensä ja viilsi häneltä oikean rinnan, muiden tyttöjen nähden. En ole koskaan kuullut ihmisolennon huutavan yhtä hirveällä tavalla, kuin tämä nuori nainen huusi. Tämän jälkeen molemmat puolalaiset viiltelivät tyttöä alaruumiseen venäläisten hohotuksen säestäminä.

Toinen tyttö huusi armoa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis, ja minulle jäi muistikuva että "operaatio" tehtiin tälläkertaa hyvin hitaasti. Toiset kolme tyttöä olivat täysin murtuneita, huusivat äitejään ja kerjäsivät että heidät tapetaan nopeasti, mutta kohtalo ei ollut heille suopea.

Vimeinen viidestä tytöstä oli vielä melkein lapsi. Hänen rintansakin olivat vasta tuskin kehittymässä. Häntä viilleltiin kyljistä kunnes valkoiset luut olivat näkyvissä.

Jälleen tuotiin uudet viisi tyttöä. Tälläkertaa heidät oli valittu huolellisemmin. Kaikki olivat kehittyneitä ja kauniita. Kun he näkivät edeltäjiensä ruumiit, he alkoivat kirkua ja itkeä. Vaikka he olivat heikkoja, he yrittävät puolustaa, mutta turhaan. Puolalaiset tulivat kerta kerralta yhä julmemmiksi.Yhdeltä tytöltä he viilsivät auki kohdun ja koko vartalon, kaatoivat hänen runnellun ruumiinsa päälle polttoainetta, ja sytyttivät hänet palamaan. Toista ammuttiin genitaaleihin, jonka jälkeen hänen rintansa silvottiin.

Kun joku otti sahan työkalulaatikosta, alkoi ennennäkemätön kirkuminen. Nyt he irroittivat rinnat sahaa käyttäen, ja lyhyen ajan kuluttua lattia lainehti verestä. Verinen raivo valtasi venäläiset.

Lakkaamatta joku heistä toi yhä uusia ja uusia tyttöjä.

Sinä seuraavaksi!

Kuin olisin punaisessa sumussa, näin kauheuksien tapahtuvan yhä uudelleen ja uudelleen, kuulin epäinhimillistä huutoa, voihkintaa kun uhrien yksittäisiä jäseniä silvottiin irti. Kun jalkani lakkasivat kannattamasta minua, minut nostettiin tuoliin. Komissaari huolehti tarkkaavaisesti siitä, että seurasin kidutusnäytöstä. Kun oksensin, he hetkeksi keskeyttivät työnsä. Yhtä tyttöä ei oltu riisuttu kokonaan. Hän oli ehkä muita vanhempi,sillä useimmat tytöt olivat noin 17-vuotiaita. Yksi kiduttajista valeli hänen rintaliivinsä polttoaineella ja sytytti ne tulee. Hänen huutaessa tuskaansa toinen kiduttaja otti ohuen rautapiikin ja työnsi sitä hänen vaginaansa kunnes se tuli ulos navasta.

Joukon tyttöjä he surmasivat jo pihalla, kun olivat ensin valinneet kauneimmat kidutushuoneeseen vietäviksi. Ilma oli täynnä satojen tyttöjen kuolinhuutoja, mutta tätä teurastusta ulkopuolella täytyy ehkäpitää humaanimpana, sillä on kauhea tosiasia ettei kukaan kidutushuoneeseen viedyistä menettänyt tajuntaansa käsittelyn aikana.

Heidän ilmeensä ja käyttäytymisensä olivat aina samanlaisia. He rukoilivat armoa, he kirkuivat kun heidän rintojaan leikattiin pois ja heidän genitaali-aluettaan silvottiin.

Useita kertoja kidutus keskeytyi kun lattia täytyi lakaista verestä ja ruumiit viedä pois.

Sinä iltana vajosin ankaraan kuumeeseen. Menetin kaiken ajantajuni, eikä minulla ole muistikuvia kyseisestä ajanjaksosta, aina siihen asti kun heräsin sotilassairaalassa. Saksalaiset joukot olivat valloittaneet Neustettinin tilapäisesti takaisin ja vapauttaneet meidät. Sain myöhemmin tietää, että noin 2000 tyttöä oli murhattu kolmen ensimmäisen venäläis-miehityksen päivän aikana."

Mrs. Leonora Geier

 

 

 

Silminnäkijä

Leonora Geier -omaa sukua Cavoa, syntynyt 22.10.1925 Sao Paulossa Brasiliassa, oli sodan ajan Saksassa, ja liittoutuneisiin kuuluvan maan kansalaisena hän sai tilaisuuden seurata puna-armeijan "antifasistista" toimintatapaa. Hänen raporttinsa on ilmestynyt aiemmin mm. "National Zeitungissa" Saksassa. Geierin kertoma ei ole mitenkään poikkeuksellista siinä aineistossa, jota Schleesiasta, Pommerista, Itä-Preussista, Sudeettimaasta ja muilta vanhastaan saksalaisten asuttamilta alueilta karkoitetuilta on kirjoitettu muistiin. Sodan viimeisinä kuukausina ja lähimpinä sodanjälkeisinä vuosina saksalaisiin kohdistui brutaalia terroria, joka joissain tapauksissa ylittää jopa "natsien" vastaisen propagandan käyttämien tosien ja kuviteltujen tapausten kauhistuttavuuden.

Tuomalla nämä tapaukset teidän tietoonne emme puolustele mitään muita tekoja millään aikakaudella tai missään osassa maailmaa. Realisteina toki odotamme, että arvostelijamme tulevat juuri näin tekemään, -ja syyttämään siitä välittömästi sen jälkeen meitä.

 

Ilja Ehrenburg, vasemmisto-intelligentsijan idoli

Äärivasemmiston höyrypäisille väkivalta-friikeille ja heitä palvoville löysä-aivoisille "intellektuelleille" Stalinin hovipropagandisti Ilja Ehrenburg edustaa jonkinlaista Stalin kauden hyväksyttäväksi tekevää "älyllistä" stalinismia. Ehrenburg ei viihtynytkään kolhoosien lannanhajussa tai pitkäpiimäisissä puoluekokouksissa, -paitsi viimeksimainituissa pitämässä "lennokkaita" puheita hirmuvallan ylistykseksi.

Ehrenburg viihtyikin paremmin Pariisissa kuin Moskovassa, jossa dekadentti ja nihilistinen elämäntapa oli toki mahdollinen suosikkien sisäpiirille, mutta Pariisi oli aina Pariisi!

Ostaakseen itselleen neuvostokansalaisille muuten mahdottoman vapauden matkustella tämä rappeutunut pervertikko käytti älyllisyyttään ja hienostunutta käytöstään läntisen sivistyneistön hurmaamiseen. "Hyödylliset idiootit" eli länsimaiset porvarilliset älyköt, olivat NKVD:n värväys-ohjesäännössä oma kategoriansa.

Eihän Helsingin tai Pariisin yliopistokortteleiden kahviloissa sopinut heittää samaa tuubaa kuin vasemmistopuoleiden duunarijäsenille!

Paitsi itselleen ikuisen oikeassaolemisen ja moraalisen ylemmyyden patentoitua kaavaa (ns. marxilaisuutta) hakeva nuor-älymystö, Ehrenburgia ilmeisesti kiinnosti lännessä myös sadismin ja perversioiden pitkä perinne? Ilmankos hänen tiensä vei niin usein Ranskaan!

Venäjällä, missä kommunistit pitivät valtaa käsissään, oli vain runsaat 20 vuotta aiemmin tapahtunut vallankumous, ja "tasa-arvosta" ja muusta sellaisesta mikä ei Ehrenburgia kiinnostanut, puhuttiin yhä aivan liikaa. Kiehtoviin porvarillisiin paheisiin oli siten vain harvoin tilaisuuksia.

Bolshevistinen käytäntö oli tosin jo heti v.1917 juhlistanut "Suurta Sosialistista Vallankumousta" nimettömän Neustetttinin politrukin harrastusten kaltaisilla menoilla mm. Helsingin Viaporissa, jossa bolshevikki Pavel Dybenko järjesti aivan samanlaisen session tsaarin laivaston venäläisten upseerien perheenjäsenille. Tästä ei "Lenin-museossa" kerrota.

Pienellä päättelyllä ja kohtuullisen epävarmuuden hyväksyen voimme esitellä teille, arvoisat lukijamme. Leonora Geier-Cavoan helmikuussa 1945 Neustettinin pikkukaupungissa tapaaman komissaarin kasvot. Ilja Ehrenburg, olkaa hyvä:

 

 

Miten nykysukupolvien historiankuva on vääristynyt?

Kaikki tunnemme sanonnan: "Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta." Tämä tarkoittaa sitä, että kansan keskuudessa vallitsevan mielikuvan historiasta ja lähi-historiasta muokkaaminen on tärkeä osa vallankäyttöä.

Suomalaiset joutuivat vuosikymmeniä pitämään kielensä keskellä suuta Neuvostoliiton kanssa käydyistä sodista puhuttaessa, julkisesti. Toki perhepiirissä sai sanoa, että "Perrkele! -Tuostakin ne valehtelee!!", mutta varsinkin 1970- ja 80-luvuilla kasvaneet ikäluokat jäivät vaille edellisten sukupolvien tietoja, ollen pakotettuja kasvamaan valheellisen "rauhan-liikkeen" vahtimassa ilmapiirissä. Monet tämänhetken teini-ikäisistäkin luulevat, että Suomi joutui sotiin NL:n kanssa siksi että oli liittoutunut Saksan kanssa. Tosiasia, että Talvisodan syttyessä Saksa ja Neuvostoliitto olivat Molotov-Ribbentrop-sopimuksella toisiinsa sitoutuneita liittolaisia, olisi heille yllätys, -jos he lainkaan tosiasioista perustavat.

Suomalaisten todellisuuskuva oli siis historian osalta silvottu, kuten maamme pinta-alaa oli epäoikeutetusti leikattu. Onneksemme kommunismin romahtaessa oli yhä elossa sodan nähnyttä sukupolvea, ja heidän olemassaolonsa pakotti oikaisemaan vanhat valheet myös julkisuudessa. Jopa nykyinen presidentin-viran haltijakin teeskentelee puheissaan kunnioittavansa veteraaneja, odottaen samalla toiveikkaana että pian viimeinenkin heistä saatetaan multiin pois olemasta nykypolitiikan kiusallinen silminnäkijä ja vanhan muistaja.

Neuvostoliiton romahtaminen omaan mahdottomuuteensa keskeytti hyvin alkaneen Suomen "sovjetisoinnin" sisältä päin, ja monia suurelta yleisöltä kätkettyjä asioita tuli julkisuuteen. Järkyttävimpiin näistä kuuluvat neuvostopartisaanien terroriteot sodan aikana rajakunnissa. Mitä silloin tapahtui, sopii täysin siihen kuvaan puna-"vapauttajista", jonka Leonora Geier on jo ylempänä antanut.

Kuten suomalaiset partisaanien uhrit, saksalaiset "itä-alueilta" karkoitetut ja neuvosto-"vapautuksen" jalkoihin jääneet joutuivat vuosikymmeniä olemaan ilman julkisen vallan tukea, ja vaikenemaan kärsimyksistään. Eikä sekään riittänyt.

Jokainen, joka demokraattisessa Länsi-Saksassa kiinnitti julkista huomiota itä-preussilaisten, pommerilaisten, shleesialaisten, jne. kohtaloihin, joutui raivokkaan äärivasemmistolaisen parjauksen kohteeksi. Leimoja sinkoili: "Natsi!", "revanshisti!", "sotakiihkoilija!"... Saksan itävyöhykkeellä, jonne oli pystytetty tämä Tarja Halosenkin suuresti ihailema "DDR", asukkaiden oli alituiseen kiitettävä Neuvostoliittoa tämän "hyväntahtoisuudesta" saksalaisia kohtaan, ja ääneen ylistettävä "vapautusta".

Jos ei tähän kuoroon yhtynyt,oli odotettavissa vierailu Stasi:n taholta, minkä poliittisen poliisin mm.oululainen monikulttuuridosentti (desantti?) Jouko Jokisalokin hyvin tietää.

Agenttiensa ja ns. 'reaalipoliitikkojen' kautta Stasi ja KGB vaikuttivat suomalaiseen mediaan ja jopa koulu-opetuksen sisältöön. Kommunistien sotarikoksia ja muita hirveyksiä ei juuri mainittu.

Vuosikymmeniä suomalaisten saama informaatio toisen maailmansodan ja 1900-luvun tapahtumista on ollut yksipuolisesti vääristeltyä.

 

Miten tämä vaikuttaa maailmankuvaamme?

Suomessa vallassa ollut porukka, joka hankki itselleen etuja veljeilemällä itäisen hirmuhallituksen kanssa, ei rohjennut ryhtyä tahrimaan sotien veteraanien mainetta, eivätkä he ehkä siihen olisi taipuneetkaan? -Joku raja se on Suomessa ruskeakielisyydelläkin. Saksassa mentiin sensijaan paljon pidemmälle.

Huolimatta Länsi-Saksan ensimmäisen sodanjälkeisen liittokanslerin,Kondrad Adenauerin, järkevästä ja huolehtivasta asenteesta sodan seuraukset kokeneita kohtaan, -hän mm. näki paljon vaivaa saadakseen Neuvostoliitossa jopa 10 vuotta sodan jälkeen pakkotyövoimana pidetyt sotavangit Saksaan- "itä-alueilta" karkoitettujen kohtalo oli liian kova luu julkiseen keskusteluun. Oikeastaan vasta kirjailija Günther Grass on avannut keskustelun nostamalla esiin puna-armeijan suorittamat joukkoraiskaukset Berliinissä, yli 50 vuotta tapahtuneen jälkeen.

Kaikki nämä vuosikymmenet, kun suomalaiset ylistivät "YYA:ta" ja Tarja Halosten jne. onnela oli nimeltään "DDR", saksalaiset molemmilla vyöhykkeillä -sekä maailmankapitalismin että maailmansosialismin Saksassa- saivat hokea syyllisyyttään todellisiin ja kuviteltuihin sotarikoksiin, samalla kun heitä runnelleet ja murhanneet rikolliset nauttivat maailman kunnioitusta "vapauttajina". Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta saksalaisten kansalliseen mielenterveyteen, eikä vääristämättä koko sivistyneen maailman kuvaa lähihistoriasta.

Useimpien vallitseviin näkemyksiin tyytyvien käsitteistössä "fasismi" merkitsee pahaa ja "antifasismi" hyvää. Tämänkaltainen dipolaarinen maailmakuva ohjaa enemmistön ajattelua, ja sai heidät 1900-luvun lopulla passiivisesti hyväksymään "antifasismin" lippua heiluttaville eri normit suhteessa sota- ja ihmisoikeusrikkomuksiin, kuin esim. parjatulle "USA:n imperialismille" joka kyllä kiistatta syyllistyi tarpeettomiin raakuuksiin pysäyttäessään kommunismia Kaakkois-Aasiassa. Mutta sielläkään eivät olleet vastakkain "hyvikset" ja "pahikset", vaikka kokonainen sukupolvi eurooppalaista ja amerikkalaista älymystöä niin erehtyi luulemaan. -Ei itseasiassa erehtynyt: Heidät johdateltiin.

Kun odotamme kokemuksien viisastamina, että vastustajamme aloittavat rääkymisen "yksistä veritöistä puhumalla puolustellaan toisia" -teemalla "vastauksena" edellä julkaisemaamme silminnäkijä-kuvaukseen, he itseasiassa paljastavat omien operatiiviensa kuvion: Jauhamalla loputtomasti ja suurella volyymilla edesmenneen Hitlerin Saksan tekosista, he ovat pitäneet maton alla kommunismin nimissä sodan aikana tehdyt raakuudet, ja myös koko sodan jälkeisenä aikana kommunisteilla on ollut "marttyyrin" erioikeus jäädä teoistaan vaille julkista paheksuntaa.

Kommunismin valheellinen image "rauhan" edistäjänä oli taas tarpeellinen myöhempiä operaatioita varten.

 

 

Kieroutunut todellisuus-kuva ja yksilön identiteetti?

Propagandalla tarkoitetaan yleensä jonkin yksittäisen käsityksen tai uskomuksen saattamista yleisön tietoon, ja propagandan toimintakenttä onkin yleensä poliittinen uutisointi ja keskustelu.

Kun halutaan saada todella luja ote vastaanottajien tajunnasta, silloin viesti esitetään toisessa formaatissa: Kätkettynä ei-poliittisen informaation, viihteen, mainonnan, etc. virtaan, jonka suhteen vastaanottaja on hyväuskoinen ja luottavainen. Ei kukaan esim. usko, että Suomen Vihreän puolueen puheenjohtajapeliä käydään naistenlehtien kansilla.

Massiivinen jauhaminen "natsien" pahuudesta ei todellisuudessa ole tähdätty näihin, sillä "natseja" ei poliittisena tekijänä ole ollut olemassakaan vuosikymmeniin. Toimijoiden todellinen tavoite ei ole edes savuverhon tarjoaminen kommunistien - tai nykyisin miehitysvaltana toimivan Israelin - ihmisoikeusrikkomuksille, vaikka nämä ovat mieluusti ottaneet tarjotun edun vastaan.

Piilovaikuttamisesta käytetään mm. nimitystä "indoktrinaatio". Indoktrinoija l. piilovaikuttaja kiinnittää huomiomme johonkin muuhun saadakseen tilaisuuden syöttää mieleemme jotakin haluamaansa ilman että älyllinen kritiikkimme käsittelee tämän aineiston. Faktat ja valheet, joita vilisee silmissämme, eivät ehkä olekaan oleellisin taso?

Ehkä olet joskus ihmetellyt, mistä tulevat nämä "rauhan" puolesta, "ei-iskua-Irakiin", plaa plaa... -ja muiden tavanomaisten hömppä-sloganeiden alla marssivat yksiarvoisesti tuijottavat äänensä käheäksi huutaneet nuoret? Mikä saa Neuvosatoliiton romahtamisen jälkeen aikuistuneet henkilöt toistamaan vanhaa KGB:n "rauhan"liikkeeseen syöttämää formaattia: "Länsi paha, kommunismi hyvä"? Ehkä "lännen" mediat ovat tehneet sen itse, "natsismin" saatanallistamisellaan?

"Antifasismi", josta voidaan myös käyttää nimitystä "anti"fasismi, sillä kyseessähän ei ole Hitlerin fasismin vastavoima, vaan eräänlainen junttiversio, on kalibroitu tuottamaan taudinkantajan (kyseessähän on menttaalinen häiriö?) mieleen tiedostamattoman pakkoliikkeen: Hänen on kaikessa inhottava "länttä", sivistysperintöämme, valkoista ihonväriä.

Kaiken ei-eurooppalaisen palvonta, alkaen "reilun-kaupan-tuotteista" päättyen "reilun-kaupan-adoptiolapsiin", on iskostunut taudinkantajan tajuntaan niin syvälle, että emme voi puhua mielipide-tason ilmiöstä, vaan identiteetin, minuuden vääristymästä.

"Anti"fascismi on valheelliselle todellisuuskuvalle altistumisesta seuraava personallisuushäiriö, joka pakottaa sairastuneen vihaamaan jopa omaa rotuaan. Jos käytätte hänen kuultensa esim. sanaa kansa positiivisessa mielessä, voitte saada aikaan hassun primitiivireaktion. Kannattaa kokeilla! -Se maksaa vaivan.
 

 

 

Keitä ovat nykypäivän "antifasistit"?

Kuten heidän käyttämistään iskulauseista ja logoista (esim: "Destroy Fascism!") voidaan päätellä "anti"fascistit eivät edusta rauhanomaisuutta ja sovinnollisuutta, vaan aggressiota. Heidän poliittinen doktriininsa saattaa toisinaan olla vain häiriytyneen yksilön tekosyy saada käyttäytyä väkivaltaisesti?

"Anti"fascistien osoittaessa mieltään "hyvän" puolesta "pahaa" vastaan, poliisin on usein puututtava tapahtuneeseen, ja ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuu melkoista vahinkoa. Berliiniläisen Kreutzbergin kaupunginosan asukkaat onnistuivat muuten pitämään vappuna 2005 "anti"fasistit ja "rauhan"aktivistit poissa kaduiltaan, ja moni auto jäi polttamatta ja ikkuna rikkomatta. Hienoa, kunnon kreutzbergiläiset!

Tämä lauma, joka saattaa kysyttäessä ilmoittaa "natsi"-vihansa perusteluksi mm. "Kristalliyön" muiston, - po. yönähän juutalaisten omistamien kauppojen ikkunoita rikottiin ym. ilkeää tapahtui - jättää lähes jokaisen kokoontumisensa jäljiksi rikkottujen ikkunoiden, vandalisoitujen katukahviloiden ja sotketun ympäristön surullisen maiseman. Joku näyttää kuitenkin onnistuvan ohjastamaan tätä menttaali-kaoottien sekavaa joukkoa?

Kun perinteellinen työväenliike, jolle kaikki kunnioitus, julisti kapitalismin "varastamiseksi", tarkastelemamme joukko julistaa varastamisen "vallankumoukselliseksi oikeudenmukaisuudeksi"!? Voiko tässä sekopäisyydessä olla mitään pitävää linjaa? Vastaamme itse: Sehän löytyy.

Hämärien taustavoimien manipuloima ja "sumealla ohjauksella" kauko-ohjaama "anti"fascismi asettuu täsmällisesti haluttuihin koordinaatteihin, näkymättömien isäntiensä etuja palvelemaan:

1. "Aktivistit" vaativat Euroopan rajojen avaamista massiiviselle kontrolloimattomalle maahanmuutolle. -Juuri kuten "suurpääomakin"!

2. "Kansalaisliikkeiden" tavoitekoriin kuuluu "mietojen" huumeiden laillistaminen. -Suoraan organisoidun rikollisuuden tavoitelistasta!

3. "Häpeän olla valkoinen!" -hokee "aktivisti". - Asettuen jatkamaan siitä mihin homma jäi puna-armeijalta 1945-46?

Ja niin edelleen.

Väitämme, että eurooppalaisen nuorison aktiivisimman osan harhauttaminen edistämään omien kansojensa hävittämistä on eräs "ylikansallisen teknistaloudellisen kompleksin" tavoite, jonka tukemiseen suurella volyymilla ylläpidetty "antifasistinen" harha toisen maailmansodan "hyviksistä" ja "pahiksista", ja "pahan" personoiminen ns. natseihin, joihin kaikki oman kansansa hyvinvoinnista kiinnostuneet pian samaistetaan, on tietoisesti valmisteltu.

"Aktivisti", -kenen joukoissa seisot?

Palaammekin tarkastelun lähtökohtaan: Helmikuun 16.-päivään 1945. Mitä puna-armeijaisten käyttäytyminen heistä kertoo?

Kyseessä lienee ollut joukko-osaston poliittisen komissaarin, joka oli neuvosto-armeijassa yksikön komentajaakin läheisemmässä kontaktissa ylimpään johtoon, organisoima koulutustilaisuus. Tarkoituksena oli valmentaa tulevat Saksan, Itävallan, Unkarin, jne. miehittäjät siihen rooliin, joka heille oli päätetty: Vähentämään Saksan kansan seuraavien sukupolvien lukumäärää tuhoamalla tai traumatisoimalla perhe-elämään kykenemättömiksi niin monta nuorta naista ja tyttöä, kuin suinkin ehditään.

Henkisesti terveiden ihmisten silmissä bolshevikkien käyttäytyminen on kuvottavaa, sairasta ja perverssiä. Het-ki-nen!! "Perverssihän" onkin kuulemma ennakkoluuloisten ja takapajuisten henkilöiden sanastoa, jota trendikkäästi edistykselliset eivät käytä puheessaan.

Nyky-trendikas tyyli on, että kaikkea pitää "suvaita" vaikka mielessään inhoaiskin. Erityisen paheksuttua on paheksua seksuaalisen käyttäytymisen alalla tapahtuvaa toimintaa, vaikka se tuottaisikin kanssaihmisille kärsimystä.

Äskettäin suomalainen lehdistökin on huomannut maahanmuuttaja-miesten harrastaman järjestelmällisen alaikäisten tyttöjen hyväksikäytön, joka on toki aina ollut lakien vastaista, mutta kun tekijät ovat olleet poliittisen johtomme suosikkeja, poliisi on ollut voimaton, ja on edelleenkin?

Het-ki-nen! -Paljastuuko tässä jokin suuri linja?

JOS teemme oletuksen, että tavoitteena on eurooppalaisen väestön korvaaminen toisella, Neustettin ja nyky-Helsinki ovat saman operaation näyttämöitä?

Viha omaa rotua kohtaan, omaan kansaan samaistumisen kieltäminen, sinisilmäisyys kommunismia kohtaan, kaiken vieraan kritiikitön ihailu, kieltäytyminen kantamasta yksilölle kuuluvaa vastuuta yhteiskunnassa, kaiken mädännäisen ja epäterveen ihailu... -Tässähän näkyy huikean selvästi yksi johdonmukainen tavoite: Barbaria.

Sivistyksen ja inhimillisen elämän vastustajien pitkä sarja jatkuu tämänpäivän katutappelijoissa ja uus-barbaareissa. "Aktivistien" punaiset liput näyttävät yhteyden ja hengensukulaisuuden heidän "liikkeensä" edeltäjiin, joiden eräs demonstraatio oli pienessä pommerinsaksalaisessa pikkukaupungissa helmikuun kuudentenatoista vuonna 1945, Neustettinissä.

Herätkää kun vielä voitte.
 


 

 

"Neustettin on eri asia!"

Puna-armeijan sotarikosten paljastuminen pikkuhiljaa henkisen ilmaston vapautuessa näyttää olevan liian kova pala vasemmistointelligentsijalle? Siksipä he jatkavat vastaaninttämistään:

"Hei vaan!

Viime keväänä tällä palstalla debunkattiin todella ansiokkaasti se uusnasujen hartaasti levittämä Neustettin-satu (kertojana joku ihmeen Leonora Geier). Debunkkauksessa käytettiin yksityiskohtaisia tietoja, mm. OKW:n sotapäiväkirjaa rintaman liikkeistä sekä tarkkoja karttoja kyseiseltä alueelta. Kyseessä oli muistaakseni saksankieliset dokumentit.

Jostakin syystä kyseinen ketju tuntuu kadonneen bittiavaruuteen, joten olisiko kenelläkään antaa vinkkiä mistä nuo edellämainitut dokumentit voisi oikein löytyä?"

No hei sun heiluvilles! Tässä ovat dokumentit:

Neustettin on koko po. ajanjaksdon ajan ollut puna-armeijan tiedusteluhyökkäysten ja tunnustelujen oluttuvilla. Kaupungin tilapäisesti takaisinvallaneeseen saksalaiseen panssaosastoon kuuluneiden lausuntoja on myös käytettävissä, ja lisäämme ne tähän artikkeliin myöhemmin. Vielä Neustettin nykyisessä kartassa:
 

 

Muita artikkeleja näillä sivuilla:

 


 
 
Takaisin avaussivulle