web space | website hosting | Business Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 


Mutta mistä näitä sikiää???
Ei uskois jos ei näkis...

 

Ei hulluutta päästää saa loppumaan?

 

Ihan oikeesti, ne jatkaa sitä samaa vaan. Neuvostoliitto on hajonnut ja 70-luvun stallarit ovat läskistyneet virkoihinsa, mutta heidän sikiönsä eivät unohda "pataa johon pienenä putosivat"?? Tätä ei ymmärrä vaikka lukisi "Taistolaisuuden mustan kirjan".

Kertaamme lyhyesti länsimaisen "nuorisoradikalismin" historiaa ja arvioimme sen tulevaisuutta.

 

  1. Olipa kerran Teiniliitto....
  2. 70-luku jyrää: "Rauhanvoimat marssii jyrmyin askelin..."
  3. Voittajien pojat, joiden voittoa ei tullutkaan??
  4. Samaan aikaan toisaalla: Uusi radikalismin aalto?
  5. "Pata johon pienenä putosin.."
  6. Eversti Rautahammas???

 

1. Olipa kerran Teiniliitto....

Kävipä niin, että suomalaisten koululaisten harrastusjärjestöön pääsi luikahtamaan parisen epämääräistä tyyppiä, jotka yleistä "anti-imperialistista" l. Vietnamin sodan vastaista mieltenliikutusta hyväkseenkäyttäen ryhtyivät levittämään "sosialismin ilosanomaa".

Kävipä niinkin, että Euroopan useimpien kommunistipuolueiden tuomittua Neuvostoliiton suorittaman häikäilemättömän Tsekkoslovakian miehityksen, Kreml tarvitsi liittolaisia näiden kapinallisten puolueiden rankaisuun. Neukku-politrukit olivat luvanneet hajoittaa kaikki heitä arvostelleet puolueet.

Sattuipa somasti, että nämä sosialismiin hurahtaneet teinipojat menivätkin heti puna-armeijan vyöryttyä 21.08.1968 Tsekkoslovakiaan Helsingin Tehtaankadulle, neuvostolähetystöön, ilmoittamaan hyväksyvänsä miehityksen. Siitä alkoikin pojille nousujohteinen ura kaikkialla missä vain KGB:n kynsi oli otteensa pitänyt.

Kun viimeiset neukku-imperialismin jääräpäät kumosivat laittomalla vallankaappauksella Mihail Gorbatshovin v.1991, silloin tämä uskollisuuden-valojen vannominen uusiutui. Tällä kertaa Jaakko Laakson mukana Tehtaankadulla oli Alpo Halosen sijasta Esko-Juhani Tennilä, jonka eduskunta-avustajan Paavo Arhinmäen poliisi nappasi syksyllä 2006 Kiasman edustalta. Voi mikä parku siitä nousikaan!!

Koska läntisten markkinatalousmaiden nuorisoa huumaava vasemmistoherätys oli ainakin osin aitoa, se suuntautui sinne minne itse halusi. Ainoastaan Suomessa liberaalimmat marxilaisuuden editiot, tai radikaalimmat kuten trotskilaisuus ja maolaisuus, tai anti-marxilaiset aatteet kuten suuresti vihattu anarkismi syrjäytyivät neuvosto-uskollisuuden tieltä. Siitä huolehdittiin em. bulvaanien ja KGB:n ulkomaantoimintojen rajattomien resurssien avulla.

Näin radikalismi muuttuikin vallanpitäjien pokkuroinniksi ja mahtavan neuvostoarmeijan ohjusten ja tykkien ihailuksi. Ja poliittisten palkkiovirkojen pilkkimiseksi.

 

2. 70-luku jyrää: "Rauhanvoimat marssii jyrmyin askelin..."

"Rauhan voimat" kontrolloivat monien julkisten laitosten rekrytointia, ja jokaiselle joka vain noudatti kuuliaisesti piirisihteerien ym. politrukkien ohjeita ja juoksi epämääräisillä asioilla, oli luvassa virka. Tästä syystä Suomen jo ennestään kaksinkertainen julkinen hallinto kaksinkertaistui vielä kerran, mutta tämä kehitys realisoitui vasta taistolais-opiskelijoiden valmistuttua, eli 80-luvulla.

Suomi muuttui huomaamatta paikaksi, jossa pätevyys luettiin jäsenkirjasta ja taiteilijan saamat arvostelut tulivat aina puoluetovereilta. Porvareillahan ei sellaisia ollut, joten heille jäi vain klassinen musiikki jonka arvostelukriteerit oli lyöty lukkoon jo 200 vuotta sitten.

Näin "edistymö" vietti lokoisia päiviään taloudellisesta turvallisuudesta nauttien ja sosialismin lopullista voittoa odotellen. Heidän sikiönsä taapersivat kruunuhakalaisten isojen huoneistojen kokolattiamatoilla, sopivasti tupakansavu-kerroksen alapuolella(?) kun isit ja äidit tekivät vallankumousta punkkupulloja tyhjentäen.

Tämän lysenkolaisesti siitetyn "luovan luokan" näemme tänään kuvaruuduissamme, eikä siellä paljon muita näykään ellet valitse ulkomaista kanavaa?

 

3. Voittajien pojat, joiden voittoa ei tullutkaan??

"Rauhan-päiväkodeista" nämä eliittikommareiden jälkeiset valuivat erikoislukioiden kautta mediaan ja kulttuuriin. Vanhempien jäsenkirja oli kovaa valuuttaa, ja suoraan tuntemattomuudesta (suurelle yleisölle siis) repäisty keskinkertaisuus saattoi saada oman palstan tai jopa TV-ohjelman. Näin se käy.

Mutta varhaislapsuudessa aistitut odotukset yhteiskunnallisesta asemasta olivat olleet jotain parempaa kuin nimi trendiravintolan nimilistassa? Hämärästi "Kremlin-riiviöiden", -vai pitäisikös sanoa "-vintiöiden"?- pesue aavisti tulleensa petetyksi. Suomi oli yhä kapitalistinen ja lipumassa vielä länteen!

Ei tullut heistä neuvosto-Suomen ylintä yläluokkaa, joka viettäisi aikansa Sotshissa neuvosto-eliitin seurassa, ja saisi mitalin jokaisena Suomen neuvostolaistamisen vuosipäivänä. Osa heistä alkoi ottaa korviketta menetystä glooriastaan kaksinkäsin.

Yhdessä demari-eliitin sekunda-sukupolven, sv.talande-bättre-folkin ja muun turhan joukon kanssa he liisivät Helsingin yössä imien kokaiinia ja ottaen venäläisen mafian tarjoamista prostituoiduista korviketta sille mitä eivät saaneet kun "vallankumous" ei voittanutkaan. "Suuri Isänmaa" lohdutti?

Jos joku lehti kirjoitti jonkun heistä huume-sekoiluista, hyvät juristit pistivät lehden maksamaan. Tähän ei tietenkään vaikuttanut se, että myöhemmin -mediakärsijän roolissa- sama henkilö saattoi kerjätä mediasääliä huume-ahdingollaan.

Emme puutu tämän ihmislajin alamäkeen enempää, sillä taistolaisten päätoimittamat ämmäinlehdet pitävät kyllä heidät lukevan yleisön mielissä aina kyllästyspisteeseen asti.

 

4. Samaan aikaan toisaalla: Uusi radikalismin aalto?

Sillä aikaa kun nämä rauhankasvutusta jo lattioilla kontatessaan saaneet nyppivät "virallisina radikaali-nuorina" erilaisia mageita rauhan-duuneja ja media-paistatusta, tapahtui jotain oikeestikin. Ei hätää, sillä verorahojen avokätisellä mättämisellä "aktivismille" oli luotu järjestörakenteita ja verkostoja, joissa avainpaikoilla istui aina taattu toveri. Siis geneettisesti luotettava.

Kaduilla ja kettufarmeilla riehuville maailman epäoikeudenmukaisuuden närkästyttämille teineille löytyi toki heillekin tehtäviä, vaikka medianäkyvyys kuului sen syntyperällään ansainneille: Kun nuorisojoukkoa kutsutaan koolle maailmaa parantamaan, e-maileissa ym. yllytysviesteissä näkyvät tutut nimet. Heidät näkee myös mielenosoituspaikoilla, vielä vähän ennen kuin kiviä ja polttopulloja alkaa lennellä. Sitten he ovatkin poissa.

Kun media tekee pakolliset juttunsa "poliisin ylilyönneistä", kameroiden edessä ovat taas "Isot Aktivistit". Näinhän se käy.

"Kuokkavieraiden" joukosta käy nopein tie Linnan vieraaksi? Vai mitä Pave??

 

5. "Pata johon pienenä putosin.."

Suurin osa "radikaalinuorista" on päivittänyt toistamansa jargonin ainakin jollakin tapaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä yhteiskunnallista tilannetta vastaavaksi, mutta toinen osa lunttaa doktriininsa suoraan 70-luvulta, ellei peräti 30-luvulta?

Heitä on kahta lajia: "Luokkasota-anarkisteja", joiden ideologiset satukirjat ovat 1800-luvulta, ja kommunisteja. Toisin kuin edeltäjänsä (ja vanhempansa?) he eivät pidä kiinni trotskilaisten tms. tuomitsemisesta, vaan ottavat jopa näiltä opinkappaleita leikkaa-liimaa-periaattella.

Jos joku arvoisista lukijoistamme on uskovainen, hän voisi ehdottaa jollekin esirukous-palvelulle, että näille nuorille rukoiltaisiin lisää järkeä? Tämä on nyt vaan niin traaginen juttu, että kyllä Jumalakin heltyy?!

 

6. Eversti Rautahammas???

On enemmän kuin luultavaa, että nuorisoradikalismia ja "aktivismia" ohjelmoidaan kulissien takaa. Tunnetut KGB-operattivit saattavat istua jopa samojen kiettiönpöytien äärellä, kuin katuväkivallan ja mellakkaturismin puuhailijat, eli perhesiteissäkin löytyy.

Myös tunnetut, "Neuvostoliiton 5.-aselajiin eli rauhanliikkeeseen" kuuluneet organisaatiot toimivat yhä vanhoissa tehtävissään vanhoilla nimillään. Ehkä se on liian avointa jotta kukaan huomaisi?

Tämän on tarkoitus olla 'lyhyt esittely' aiheesta, joten emme rasita teitä liioilla detaljeilla. Odottakaa toki päivityksiä. 

 

 

Linkkejä:

 

 

Loppukevennys: Agentti-tapaaminen Helsingissä
70-lukulaiset tapasivat tällä tavalla neukku-kontaktejaan. Kuten meille on kerrottu, näissä tapaamisissa ei ollut mitään laitonta eikä jälkikäteen hävettävää. Tietolähde on Supon julkistettu raportti Jukka Seppisen kirjassa "Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991, strategia ja toiminta", sivu 530.

Jukka Seppinen: NEUVOSTOTIEDUSTELU SUOMESSA 1917-1991 - STRATEGIA JA TOIMINTA
Ajatus Kirjat 2006
784 sivua
ISBN 951-20-6548-7

 

Muita artikkeleja:

 

Takaisin sisällysluetteloon