web space | free website | Business Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 

"Finland ljuger om nazismen",
"Suomi valehtelee natsismista."

-Svedu-pelle taistolaisten jalanjäljissä.

 

Ruotsalainen kirjailija, Henrik Arnstad, näyttää kaivaneen esiin surullisenkuuluisan Elina "Sanan" vanhan sotakirveen, jota hän heilutti Svenska Dagbladetissa 29.11.. Koska kyse ei ole vain yksittäisestä lapsuksesta, vaan jatkuvasta kampanjoinnista suomalaisten historiankuvan vääristelemiseksi, johon on mobilisoitu harrastelijatutkijat aina Lappeenrannasta Riikin-Ruotsiin asti, tarkastelemme tapahtunutta lähemmin.

 

 

Tapahtumien kulku:

"Toimittaja-kirjailija" (sic!) Henrik Arnstadt sai syksyllä valmiiksi kirjansa Ruotsin sodanaikaisesta ulkoministeristä Christian Güntheristä. Vaikka Elina "Sanan" esimerkki näyttää häntä houkuttavan, hän ei sisällyttänyt kirjaansa dramatisoituja jeremiaadeja rautamalmin toimittamisesta "Hitlerin sotakoneistolle" (Hyi miten kauheaa!!) tai "hammas-kullan" l. juutalaisilta kerätyn arvometallin vastaanottamisesta maksuna malmista ja sotateknisesti välttämättömistä teollisuustuotteista, kuten SKF:n kuula-laakereista.

Ei suinkaan. "Elina-sanailu" ei tarkoita rummunlyöntiä "natsismista" kun kyseessä on Ruotsi. Sensijaan Suomea tulee syyttää jopa "Ruotsin turvallisuuden vaarantamisesta" koska emme päästäneet Stalinia alueidemme läpi riehumaan svedujen mailla.

Sillä aikaa kun ruotsalaiset laskeskelivat kultahampaita, Suomi joutui taistelemaan olemassaolostaan, ja hyväksymään kanssasotijakseen kenet tahansa, jolla on Stalinin kanssa riitaa. Englannin ja Ranskan kanssa keskusteltiin Talvisodan aikana avustusretkikunnan tulosta Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen, mutta tämän ajatuksen totetumisen esti viimekädessä Ruotsi. Kuinkas Arnstad ei tätä muista?

Välirauhan aikana, ennen jatkosotaa, käytiin keskusteluja Suomen ja Ruotsin puolustusliitosta, jolla olisi ehkä saattanut olla mahdollisuuksia pitää molemmat maat sodan seuraavan vaiheen ulkopuolella. Tälläiset ajatukset tyrmättiin Moskovasta niin kiivaasti, että viimeistään se jätti suomalaisille päättäjille kuvan että Stalin ei aio jättää "Suomen-kysymystä" siihen mihin se Talvisodan lopulla jäi.

Hitlerin "Barbarossa-suunnitelma", eli hyökkäys Venäjälle, tuli nurkkaanajetulle Suomelle kuin viimeinen oljenkorsi: Jos Saksa ja Neuvostoliitto olisivat pysyneet väleissä keskenään, mikään ei olisi suojannut Suomea Stalinin ja Molotovin kovenevilta vaatimuksilta.

Näissä olosuhteissa Suomen hallitus ja Mannerheim päättivät pitää "Saksan-kortin" kädessään, ja saksalaisille myönnettiin mm. kauttakulkulupa Norjaan, mihin muuten Ruotsikin oli suostunut. Välirauhan aikana Suomen maaperällä oli siten kahden suurvallan joukkoja:

  1. Venäläisiä Hangon tukikohdassa.
  2. Saksalaisia matkalla Norjaan ja sieltä pois.

Saksalaisten kauttakulku ei siten vaarantanut Suomen neutraliteettia, vaan vahvisti sitä. Hallituksemme pelasi siis realiteeteilla ja niillä mahdollisuuksilla joita tilanne tarjosi, mutta jätetään todellisen historian tarkastelu ja siirrytään Arnstadiin:

"Markkinoidessaan kirjaa (entisestä ulkoministeristä Christian Güntheristä) Arnstad nosti esille kirjan Suomi-aiheiset sivut. Syyskuussa hän kirjoitti Dagens Nyheterin kulttuurisivuille, ettei Suomen asia ollut meidän [ruotsalaisten].

Ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila kommentoi tätä kirjoitusta Ruotsin sotatiedeakatemian juhlapuheessa 13. marraskuuta Tukholmassa. Tästä seurauksena Arnstad kirjoitti pitkän kolumnin, jonka Svenska Dagbladet julkaisi 29. marraskuuta. Jutun otsikko oli "Finland ljuger om nazismen", Suomi valehtelee natsismista."

Ulkoministeriö: Mediakatsaukset, 1.12.2006

Vauhdittaakseen kirjansa myyntiä Arnstad oli siis mennyt D.Nyheteriin selittämään sellaista, mihin tiesi yli-aktiivisten vasemmistojankuttajien varmasti tarttuvan?

  1. Syyskuu: Arnstadin kirja ulkoministeri Güntheristä ilmestyy, eikä mene kaupaksi.
  2. Syyskuu: Arnstad kirjoittaa Dagens Nyheterissä Suomea vastaan.
  3. 13.11. Pertti Torstila osoittaa juhlapuheessaan ruotsalaisille sotahistorian tutkijoille Arnstadin väitteet vääriksi.
  4. 29.11. Arnstad jatkaa selittämistään Sv.Dagbladetissa.
  5. 30.11. Ruotsin Radion ajankohtaisohjelmassa: H.Arnstad ja sotaveteraani Harry Järv. Järv teilaa Arnstadin väitteet.
  6. Keskustelu jatkuu Suomessa tavanomaisena jankutuksena.

Arnstad tukeutui Svenska Dagbladetin kirjoituksessaan suomalaisessa keskustelussa jo ulosnaurettuun skandaalikuvaan "Petroskoin keskitysleiri-lapsista". Ehkei hän tiennyt, että kuva on jo osoitettu väärennökseksi sekä Suomessa ja Venäjällä? Tämä kertoo jotain Arnstadin perusteluiden köykäisyydestä ja tukeutumisesta hyvin rajoittuneeseen mielipideryhmän Suomessa?

Arnstadin kuvateksi Sv.Dagbladetissa: "Finskt koncentrationsläger i Petrozavodsk." "Bilden är tagen vid den allierade befrielsen av staden 1944 och visar ryska civila som tillfångatagits i etnisk rensning"

Kuvassa Petroskoin lapset odottavat toiveikkaina, että propagandakuvaaja Galina Sanko antaa heille poseeraamisesta palkaksi lupaansa karkit.

Pinteeseen jouduttuaan Henrik Arnstad siis kaivoi esiin väljähtynyttä neuvostopropagandaa, ja vauhtiinpäästyään hän väitti, että
"tämä on kielletty totuus Suomessa, josta ei saa puhua ääneen" Ruotsin radion ohjelmaan vastaväittäjäksi kutsuttu Suomen sotiin osallistunut Harry Järv, joka suomenkielentaitoisena seuraa aktiivisesti Suomessa käytyä keskustelua lähi-historiasta, oikaisi Arnstadia:

"Harry Järv oli eri mieltä. Hän mainitsi, että asiasta on kirjoitettu pitkään ja asiaa vatvottu yli puoli vuosisataa. Järv mainitsi Mauno Jokipiin, Ohto Mannisen, Matti Koskimaan, Timo Vihavaisen, Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen tutkimukset.

Järv totesi, että on osattava suomea, jotta pystyisi omaksumaan näitä teoksia. Hän oli eri mieltä Arnstadin kanssa siitä, ettei julkisuudessa puhuttaisi asiasta avoimesti. Järvin mielestä siitä on puhuttu hyvinkin avoimesti lehdissä ja lähes jokainen suomalainen tuntee historiansa. Tämä ei hänen mukaansa ole mitenkään arka asia.

Järv sanoi myös, etteivät Suomi ja natsi-Saksa olleet liittolaisia, vaan mailla oli sotilaallista yhteistyötä."
Ulkoministeriö: Mediakatsaukset, 1.12.2006

Sotaveteraani Järv, joka oli vuorollaan pelännyt juoksuhaudoissa Kannaksella ja tehnyt sen mitä ihmiseltä voidaan vaatia kotimaansa puolustamiseksi (hän on syntyisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta), puolusti siis Suomea uudelleen. Tälläkertaa mediassa. Kiitokset!

Henrik Arnstadin molemmat väittämät ammuttiin siis alas jo tuoreessa ruotsalaisessa keskustelussa:

  1. Suomi oli Saksan liittolainen omasta tahdostaan.
  2. Suomessa ei asiaa tutkita eikä siitä puhuta.

Kumpikaan näistä teeseistä ei ole yhdenmukainen todellisuuden kanssa, vaan sitkeästi ylläpidettyä disinformaatiota, joka "ryömii esiin kolostaan" aina kun sen aikaisempi kumoaminen on unohtunut. Voimmekin jättää loppuunkäsitellyn Arnstadin ja tarkastella Harry Järvin elämäntyötä, josta enemmän seuraavassa:

 

Harry Järv,
suomen
-ruotsalainen
sotaveteraani

 

Mustasaaresta, Vaasan läheltä, kotoisin oleva Harry Järv oli pienviljelijä-perheestä, eli niidenkin aikojen mittapuun mukaan köyhistä oloista. Oli luonnollista että työväenliike ja vasemmistolaisuus vetivät häntä puoleensa.

Järv ehti nuoruudessaan olla merillä, mikä lähensi häntä Merimiesunionin puheenjohtajan Niilo Wällärin anarkosyndikalistisiin ajatuksiin, ja Pohjanmaan ruotsinkielisten keskuudessa anarkismilla oli varsin suuri vaikutus Amerikasta paluumuuttaneiden IWW:ssä ("Kansainvälinen Työväenliitto") poliittisen oppinsa saaneiden ansiosta.

IWW koulutti myös Niilo Wälläristä sen tiukan ay-pomon, jollaisena hänet muistetaan.

Jos "tuplajuulainen" anarkismi toisaalla rohkaisi "munsalalaisuuteen" eli realiteeteista piittaaattomaan jyrkkään pasifismiin, Harry Järv ei kokemut tätä herätystä. Nykypolven anarkisti Ari Vakkilainen haastatteli Järviä muutama vuosi sitten:

Ari Vakkilainen: "Miksi menit mukaan Toiseen maailmansotaan, jos pidit itseäsi anarkistina?"

Harry Järv: "En ollut silloin vielä järjestäytynyt anarkisti. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva seikka. Diktatuurivaltioiden laajenemispolitiikka sai minut hyvin varhain tietoiseksi siitä, että aseistakieltäytyminen olisi epärealistista ja haitallista.

Aikana, jolloin historialliset tapahtumat olivat Stalinin ja Hitlerin tapaisten valtapolitiikoiden hallitsemia, oli mahdotonta antaa heidän olla rauhassa. On vastustettava kaikkea diktatuuritendenssejä! Anarkistit vastustavat yhtä paljon stalinistista sosialismia kuin kansallis-sosialismia."
SUOMENRUOTSALAINEN SOTASANKARI - JA ANARKISTI

Niille, jotka yhä haluavat nähdä jatkosodan suomalais-saksalaisessa aseveljeydessä "natsi-mielisyyttä" Harry Järvin sanat ovat todellisuuteen palauttavaa luettavaa. Paitsi sanoillaan, hän on osoittanut myös teoillaan että Suomen selviytymistaistelu v.1939-44 oli suomalaista taistelua Suomen puolesta realiteettien määräämissä puitteissa.

Jos sodistamme halutaan etsiä jotain muuta, niin Harry Järvin motiivi vastustaa kaikkea totalitarismia ja ihmisen alistamista pakkokoneiston puristukseen kelvatkoon esimerkiksi, vaikka syyllistäjät ja vääristelijät toivoivat muuta löytävänsä?

 

Arnstad potki epämiehekkäästi arkaan paikkaan.

Seuraava keskustelupalsta-kommentti , nimimerkiltä rivikansalainen, tarkastelee Arnstadin esiinnostamia kysymyksenasetteluja kriittisesti:

Jos siinä on jotain kiinnostavaa ja merkittävää. että Henrik Arnstad on onnistunut ärsyttämään koko suomalaisen valtaeliitin, ainakin poliittisen eliitin ja 'historioitsija'eliitin, niin vielä parempi tulos olisi ollut, jos hän olisi puhunut yleisesti demokraattisien maiden liittoutumisesta diktatuurimaiden kanssa toisen maailmansodan aikana ja vieläpä 2000-luvulla tämän liittoutumisen juhliminen kaikista ihmisoikeusrikkomuksista huolimatta.

Eihän liittoutumisella edes ollut tärkeimmissä tapauksissa edes hengen hädän tarvetta. Väitteellä olisi ollut suurta kansainvälistä uutisarvoa pitkäksi aikaa.

Suomalaista alemmuutta osoittaa kenen tahansa ruotsalaisen hännän perässä juokseminen. Eihän vielä ole edes varmistettu, mitä mieltä muut ruotsalaiset ovat kysymyksistä: Oliko Suomi pakkotilanteessa? Onko ruotsalaisilla oikeutusta asiasta ilkkua?

Jos Suomi liukui liian pitkälle fasismimaan suhteen, niin olisiko Arnstad valmis tuomitsemaan sen, että niitä ruotsalaisia, jotka vapaaehtoisina osallistuivat jatkosotaan, ei rangaistu, kuten belgialaisia rangaistiin Natsi-Saksan armeijaan menemisestä. Tämä vasta olisi ”puhdas”otsaisuutta.

Käykö Suomen historian TABUksi se, että vasta nyt on kerrottu yleisölle konkreettisia yksityiskohtia siitä, miten vaikea ja haavoittuva Suomen huoltotilanne oli, ja miten elintarvikkeiden riittävyyttä laskettiin viikoissa. Suomi ei voinut tehdä mitään varmistamatta, että samalla huoltotilanne tuli turvattua.

Tällä hetkellä asiaa on tietysti vaikea tajuta, mutta esim. Alankomaissa, joka oli aivan USAn avun käden ulottuvilla vuoden 1945 alkupuolella, kuoli satojatuhansia ihmisiä aliravitsemuksen seurauksena. Varmasti tämä oli yksi syy, miksi Suomi ei tehnyt rauhaa maaliskuussa 1944. Syyskuussa oli ilmeisesti varmistettu, että Ruotsi ensihätiin ”lainasi” varmuusvarastostaan viljaa Suomelle.

Jostain syystä Ruotsi oli sitten ensimmäisiä saamassa länsivaltojen apua sodan loputtua, vaikka se ei ollut sodan tuhoista kärsinytkään. Eipä näistäkään asioista ole Suomessa mekkalaa pidetty. Jos demokraattisessa maassa hoidetaan jokin asia, joka saattaisi huonontaa välejä muihin maihin tai herättää oman kansan jossakin osassa tyytymättömyyttä, niin asian hoito on pakko kuvata virallisiin papereihin toisella tavalla, jos kuvataan ollenkaan, kuin mikä on ollut asian hoidon pohjimmainen tarkoitus. Historioitsijat sitten tutkivat anakronistisesti virallisia papereita ja vetävät niistä vääriä johtopäätöksiä väittäen niitä uudeksi, historialliseksi, asiakirjoihin perustuvaksi totuudeksi.

Suomalaisilla, ainakaan suomenkielisillä, ei ollut natsitartuntaa, ei ainakaan jos sitä verrataan ruotsalaiseen natsitartuntaan. Tartuntalähteitä oli, mutta rokotussuoja oli riittävä.

Suhteessa juutalaisiin taitaa olla kansainvälisestikin ottaen huippusaavutus, että Suomessa ei tehty juutalaisia koskevia lakeja eikä muitakaan hallinnollisia määräyksiä. Suomen juutalaiset ovat asemaansa arvostaneet. Vielä 1990-luvulla Helsingin juutalainen seurakunta haki englanninkielisellä netti-ilmoituksella rabbia, jonka toimialaan kuului mm. juutalaiset sotaveteraanit.

Vasta nyt kun sodan kokenut sukupolvi on kuolemassa pois, on näkyviin tullut äänenpainoja, joiden syynä voi katsoa olevan kansainväliseen trendiin liittyminen, halu vastustaa vanhempaa polvea ja tietämättömyys. Onhan sekin totta, kuten Max Jacobson sen sanoi: ”Juutalaisilla oli Suomessa sodan aikana vaikeaa, he olivat sotaa käyvässä maassa.

Englantilaisen historioitsijan Uptonin mielestä vuosina 1940 – 1941 oli vain kaksi viikkoa aivan kesän 1941 kynnyksellä, ettei Suomi ollut herkeämättömän vihamielisen NL:n painostuksen kohteena. Tältä vihamielisyydeltä puolustautuminen on de facto-liittoutumista kolmannen osapuolen kanssa, vai? Demokraattisten elimien ajopuuteoriaa ei ole asetettu vakavasti epäilyksenalaiseksi, joten koeajatuksenakin Arnstadin väite on vääristelevä. Jos Suomen sotaan liittymisessä on tapahtunut jotain tuomittavaa, niin suurimman syyllisen täytyy olla Mannerheim, joka sitten kuitenkin kelpasi hyvin NL:lle ja länsivalloille sodan jälkeen.

Kun sotavangeista puhutaan vasta 2000-luvulla, niin veikkaisin mitään tietämättä että suurin syy tähän on ollut NL:n aiheuttama itsesensuuri. Eihän ole mielekästä ylläpitää keskustelua otetuista sotavangeista ja olla omanmaalaisista sotavangeista hiljaa.

Voisiko kuitenkin olla syytä tarkistaa omia kantojaan? Vasta sen jälkeen, kun pystyy näkemään, että ryöstön uhri on aina itse syyllinen ja ainoa syyllinen. Vasta sen jälkeen, kun pystyy näkemään, että melkoisen vahvaan, kiinnostuneena sivusta seuraajaan nähden uhri on myös syyllinen. Jos uhri ei puolustaudu, sivusta seuraajakin vaarantuu. Jos uhri puolustautuu, hyökkääjä voi ärsyyntyä käymään myös sivusta seuraajan kimppuun. Vasta sen jälkeen, kun pystyy pitämään sivusta seuraajan etua ensisijaisena päämääränä, ja pystyy näkemään mikä sivusta seuraajan etu on neljännen henkilön käydessä hyökkääjän kimppuun.  

 

 

Linkit:

 

 

Muita artikkeleja:

 

 

Takaisin sisällysluetteloon