web space | website hosting | Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 


( Huumorimielellä )

 

"Natsi-Ufot"?,
Huumorin kukkasia vai sittenkin totta?

 

Epäilyttäviä tarinoita.

 

Netti on täynnä ihmeellisiä kirjoitelmia, joissa Hitler asuu kuussa ja Antarktiksella on salainen natsi-tukikohta, josta ufot lentelevät. Jotkut jopa uskovat näihin visioihin, tai ainakin uskottelevat uskovansa? Emme ihan purematta nielisi näitä juttuja, joten katsotaanpas.

Tarkastellaksemme aihepiiriä kriittisesti, meidän on aloitettava T.T.Brownin kokeista, joita hän teki Pariisissa v.1955-56. Thomas Townsend Brown muistetaan "Biefed-Brownin efektistä", jonka avulla mm. harrastelijoiden keskuudessa suositut "sähkölennokit" lentävät. Hänen työnsä Pariisissa ja saamansa patentti (US3018394) liittyvät juuri tähän ilmiöön. Seuraavassa T.T.Brownin omakätinen piirros, josta selviää mistä on kyse:

 

 

Me tekniikkaa taitamattomat kaipaamme lisäselitystä: T.T.Brown asetti metallisen kulhon tai lampunvarjostimen vapaasti roikkumaan, kytki siihen sähkövirran kuvan osoittamalla tavalla, ja havaitsi, että kohtioiden välillä kulkeva elektronivuo aiheuttaa ilmavirran, joka nostaa laitetta.

Nosteen hän havaitsi laitteen painon kevenemisenä suhteessa vastapainoon, kuten kaavio näyttää. Oikealla T.T.Brown itse.

Brownin tutkima ilmiö selviää havainnollisesti nykyaikaisesta "sähkölennokista":

Korkeajännitteinen sähkövirta kulkee ylemmän langan ja alemman leveämmän tinapaperi-kohtion välillä, jolloin pieni-pinta-alaisesta kohtiosta suuri-pinta-alaiseen kulkeva elektronivuo aiheuttaa ilmamolekyylien siirtymisen kohti jälkimmäistä, jonka luona "paine" on pienempi. Ilmavirtaus luo kappaleelle nosteen. Ei siis mitään "ufo-juttuja", vaan kylmää ja ikävää tekniikkaa.

Kuvassa elektronivuo on saatu näkyviin pimentämällä huonetta ja käyttämällä pitkää valotusaikaa ja herkkää filmiä.

Brown halusi mitata ilmiötään tarkemmin, ja keksi käyttää koekappaleena katulampun kupua, jonka terävä reuna teki pieni-pinta-alaisen kohtion tehtävän, ja vastakkaisina kohtioina sähköäjohtaviksi pinnoitetut pallot.

Säätelemällä virtaa erisuuruikseksi eri pallo-kohtioissa Brown pystyi liikuttamaan vapaasti riippuvaa koelaitettaan sivusuunnassa.

T.T.Brown teki kokeita tyhjiössä, vedessä ja öljyssä. Vedessä ilmiö ei toiminut. Kuten kuvista huomaamme, hän käytti kokeissaan saatavilla olevia lampunvarjostimia, mistä myöhemmin koitui seurauksia, joita Brown ei ollut osannut odottaa.

T.T.Brownin koesarjaa esiteltiin tieteellisissä julkaisuissa, asia hautautui aikanaan muihin tiedeuutisiin, kunnes eräs sattumus johti varsin eriskummalliseen ja nykyaikaiseen huuhaa-folkloreen suuresti vaikuttaneeseen tapahtumasarjaan.

Palomarin kuuluisa observatorio USA:ssa sijaitsee samannimisellä vuorella, ja sinne johtavan tien parkkipaikalla -parisen kilometriä laitosta alempana- oli turistien suosima nakkikioski tms., jossa astronomitkin tapasivat poiketa töidensä lomassa. Tässä kahviossa t. grillissä työskenteli eräs Mr.Adamski, jota oikeastaan saamme kiittää siitä mielikuvasta, jonka liitämme lentäviin lautasiin.

Kaikki saattoi käydä näinkin: Pari nuorempaa tutkijaa tai opiskelijaa on tullut haukkaamaan purilaiset Adamskin kiskassa, ja heiltä jää pöytään sivu nuhjuisesta opintomonisteesta, jossa viitataan T.T.Brownin kokeisiin. Siivotessaan paikkaansa Adamski ottaakin tämän lappusen luettavakseen. Jos miehen elämä on tylsää, hänen täytyy käyttää mielikuvistustaan?

Koskaan emme saa tietää, luuliko nakkimyyjä George Adamski että T.T:n koekuvat esittävät avaruusaluksia, vai keksikö hän kaiken itse? Oikeastaan samantekevää, sillä tylsä elämä oli hänet lopullisesti jättänyt. Adamskin ura seurasi nyt UFO-havaitsijoiden tavanomaista rataa. Tosin hän oli ensimmäisiä sillä tiellä.

Ensin Adamski kertoi nähneensä lentäviä lautasia. Sitten hän kirjoitti kirjan, eikä paluuta enää ollut

Näin se käy:

  1. Henkilö näkee UFOn.
  2. "Ekstaterriaalit" vilkuttavat hänelle lautasensa ikkunasta.
  3. Henkilö tapaa "ufo-olentoja".
  4. Henkilö pääsee lentomatkalle.
  5. Hän käykin ulkoavaruudessa.
  6. Selviää, että hän on kotoisin Siriukselta tms. eksoottisesta paikasta.
  7. Hänellä on tärkeä viesti ihmiskunnalle.
  8. Kuvioon liittyy "Valkoinen Veljeskunta" tai "Galaktinen Neuvosto", tai molemmat?

Emme jaksa muistella, monennelleko "asteelle" Adamski pääsi, mutta suomalaisten ja varsinkin kuopiolaisten hyvin tuntema talonmies Grannholmin Juhani-poika taitaa olla hänkin aika pitkällä?

Myöhemmän tarkastelun kannalta on mielenkiintoista, että "siriuslaiset" ovat yleensä pitkiä ja vaaleita, ja naiset hyvin viehättäviä. Palaammekin tuonnempana tähän teemaan.

 

T.T.Brownin kokeisiinsa käyttämä -ties mistä löydetty?- lampunvarjostin eli nyt aivan omaa elämäänsä, ja saavutti suorastaan kosmisen merkityksen.

Lampunvarjostimella lentäviä pitkähiuksisia germaani-blondeja alkoi ilmestymään puberteettinsa kynnyksellä mouruavien pikkupoikien unelmiin vähän siellä sun täällä, ja joku teki vielä vanhemmalla iälläkin muuttoa Siriukseen? Näinhän se menee.

 

 

Samaan aikaan toisaalla...

Saksa oli ollut Antarktiksen tutkimuksessa mukana jo 1800-luvulta alkaen, ja tutkimusretket Eteläiselle Jäämerelle jatkuivat harvakseltaan aina toiseen maailmansotaan asti.

Vuosi Retkikunnan johtaja Laiva
1873 Sir Eduard Dallman (engl.) Grönland
1910 Wilhelm Filchne Deutschland
1925 Albert Mertz Meteor
1938 Alfred Ritscher Ms Schwabenland

Neljättä retkeä olisi seurannut pian viides, mutta maailmansota esti suunnitelman toteuttamisen. Mainittakoon, että Suomella oli sodan aikana tieteellinen tukikohta Patagoniassa, jota kohtaan on muuten esitetty perusteettomia epäilyä sukellusveneiden tms. tukemisesta.

Ms Schwabenlandilla saapunut retkikunta, "Deutsche Antarktische Expedition", kartoitti sekä rannikkoa että sisämaata. Tutkittu alue nimettiin "Neuschwabenlandiksi" ja Saksa esitti sitä koskevia intressivarauksia. Tämä toiminta siis päättyi jo ennen toisen mailmansodan puhkeamista.

 

"Tukikohta 211"??

Saksan sotalaivaston asiakirjoissa väitetään mainittavan "tukikohta 211", jota ei olisi pystytty paikallistamaan. On todennäköisempää, että tämä merkintä on viitannut johonkin automaattiseen miehittämättömään sää-asemaan tai esim. em. retkellä löydettyyn makeanveden täydennyspaikkaan, jolle oli pitänyt keksiä jokin koodinimi sotilaallisiin dokumentteihin, kuin että nimike olisi viitannut johonkin pysyvään pisteeseen Etelämantereella.

Sukellusveneiden U-977 (kuvassa) ja U-530 purjehdus Norjasta Argentiinaan, mistä matkasta edellisen kippari Oberleutnant-zur-See Heinz Schaeffer on kirjoittanut suomeksikin julkaistun mukaansatempaavan kirjan, "U-977 66 vuorokautta veden alla" (WSOY 1953), on poikinut jonninmoisia spekulaatioita, joissa vilahtelevat Etelämantereen "salainen natsitukikohta" ja mm. "Bormannin kulta-aarre" jonka olisi pitänyt päätyä Argentiinan presidentin Juan Domingo Perónin, hänen vaimonsa ja maahan asettuneen hiljaisen saksalais-yhdyskunnan taskuihin.

Vastoin spekulaatioita U-977 ja U-530 eivät olleet kaikkein uusinta XXI-tyyppiä, vaikkakin olivatkin ajanmukaisesti varustettuja. Schaeffer kiistää kirjassaan ehdottomasti tuoneensa Norjasta Argentiinaan mitään erityistä lastia tai ketään miehistöönsä kuulumatonta henkilöä. Hän oli jopa jättänyt kaikki perheelliset merimiehensä pois tältä vaaralliselta matkalta.

Kuvassa Heinz Schaeffer veneensä kannella. Kahden sotavankeus-vuoden jälkeen hän muutti Argentiinaan.

 

Saksan Etelämantereen tutkimusretkikunnat tai muutaman U-veneen rantautuminen sodan loputtua Argentiinaan ei siis anna aihetta minkäänlaisiin ufo-tarinoihin. Hiukan vaikeampi purtava on USA:n napatutkimuksen pioneerin, amiraali Richard E. Byrdin, retki Antarktikselle sodan jälkeen 1946-47, "Operation Highjump". Osastoon kuului mm. lentotukialus USS Philippine Sea. Byrd menetti retkellään sekä miehiä, lentokoneita että yhden sotalaivan. Retkikunta palasi ennenaikaisesti, ja amiraali Byrdin mielenterveys oli järkkynyt.

Byrdin väitetään sanoneen tälläistä: "It is necessary for the USA to take defensive actions against enemy air fighters which come from the polar regions, and that in case of a new war, the USA would be attacked by fighters that are able to fly from one pole to the next with incredible speed."

On hyvin ymmärrettävää, myöhemmät ufo-kiinnostuneet ja salaliittoihin uskovat ovat hyvin otettuja näistä sanoista. Operaatio Highjumpista on kuitenkin saatavissa yksityiskohtaista tietoa, joka antaa paljon arkipäiväisemmän vaikutelman.

 

 

Alkaa olla valmista?

Jossakin vaiheessa joku jossain solmi langat yhteen, ja säästäväisen T.T.Brownin koe-esine teki viimeisimmän metamorfoosin, muuttuen "natsi-ufoksi". Asiaan kuului, että alkuperäisten SS-leimoilla varustettujen dokumenttien kopioita alkoi ilmaantumaan:

Mallimerkinnätkin löytyivät: Haunebu I, II, III, ja Vril. Viimeksimainittu viittaa teosofien, tai keiden lieneekään, visioimaan "Vril"-rotuun, jonka hiusten ja silmien väriä ei tarvitse arvailla. Asiaa sivuttiin jo Adamskin etc. "siriuslaisten" yhteydessä. Samaan viitekehykseen sopivat myös salaperäinen "Thule Gesellschaft" ja SS:n mytologiaa ym. käsitellyt tutkimuslaitos "SS-Ahnenerbe". Nämä seurat ja instituutiot ovat olleet oikeasti olemassa, mutta kaikki ei liene totta mitä kirjoitetaan?

 

"Vril"-rotu???

Tämä kummajainen tulee vastaan tämän tästä okkultista kirjallisuutta selattaessa. Kyseessä on kuitenkin tieteiskirjailijan keksintö:

"Edward Bulwer-Lyttonin (Iso-Britannia, 1803–1873) – koko nimeltään Edward George Earle Lytton Bulwer-Lytton, Lord Lytton – tunnetaan aloituslauseesta ”Oli synkkä ja myrskyinen yö" (teoksesta Paul Clifford, 1830). Aloitusta on pidetty englanninkielisen kirjallisuuden huonoimpana. Kokonaisuudessaan virke kuuluu: ”Oli synkkä ja myrskyinen yö; sade ryöppysi pyörteinä – paitsi satunnaisina taukoina, jolloin sen keskeytti raju tuulenpuuska, joka pyyhki katuja pitkin (sillä näyttämömme sijaitsee Lontoossa) rämistellen talojen kattoja ja saaden pimeyttä vastaan taistelevien lamppujen valon lepattamaan rajusti.”

Niinpä vuodesta 1982 alkaen on jaettu erityistä Bulwer-Lytton -palkintoa huonoimmalle teoksen aloitukselle. Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvan Ressun romaaniyritelmät toivat Bulwer-Lyttonin aloituksen uudelleen yleisön tietoisuuteen.

Bulwer-Lytton oli omana aikanaan erittäin suosittu kirjailija, mutta nykylukijoilta hän on unohtunut. Hän kirjoitti hyvin monia kirjallisuuden lajeja: nykyaikaan sijoittuvia romaaneja, historiallisia romaaneja, kauhukertomuksia, varhaista tieteiskirjallisuutta, esseitä, runoja ja näytelmiä. Hänen tuotannossaan näkyy sekä maagisen että luonnontieteellinen ajattelun piirteitä. Molemmat ajatussuuntaukset olivat suosiossa 1800-luvun lopulla, mutta nykylukijasta näkemykset tuntuvat oudoilta.

Bulwer-Lyttonilta on myös suomennettu lukuisia kirjoja – tunnetuin on luultavasti hänen historiallinen romaaninsa "Pompeijin viimeiset päivät" (1834, suom. 1916), jonka elokuvaversio on varsin kuuluisa. Bulwer-Lyttonin roomalaiset ovat turmeltuneita ja nautintohakuisia. Tyyliltään teos on nykylukijasta varsin kömpelö.

Bulwer-Lyttonin romaani "Vril" on tieteiskirjallisuuden historiaan päässyt utopiaromaani. Nykyaikana tämä ajan patinoima teos on lukukelpoinen vain historiallisena kuriositeettina. Kirjan jännittävin hetki on alussa, kun päähenkilö laskeutuu kaivoskuiluun, josta on havaittu kajastavan valoa. Hän löytää maanalaisen maailman, jota asuttaa vril-niminen outo kansa. Tästä eteenpäin teos on tylsä utopiaromaani, jossa kuvataan enkelimäisen epäinhimillistä vril-rotua ja sen maailmaa. Mukana on nykylukijasta uskomattoman valetieteelliseltä tuntuvaa evoluutiopohdintaa vedenpaisumuksineen ja kauhutunnelmia – jonakin päivänä vril-rotu saattaa löytää tien maan pinnalle tuhoten barbaarisen ihmiskunnan.

1800-luvun Atlantis-fanit ja muut okkultistit ottivat Bulwer-Lyttonin tekeleen vakavasti. Mystistä vril-energiaa pidettiin oikeasti olemassaolevana. Kirjan juonta kierrätettiin myöhemmin lukuisissa b-luokan pulp-scifi-elokuvissa ja erilaisissa höyrähtäneissä teorioissa.

"Zanoni: Yli-ihmisen elämäntarina" (1842) on sekava ja kummallinen teos, jossa on runsaasti pohdintaa henkimaailmasta ja magiasta. Suomalaiset teosofit ovat julkaisseet teoksesta näköispainoksen, jonka vanhanaikainen suomennos tuo oman lisänsä soppaan.

Novellin mittainen kertomus "Kauhujen talo" (1859) on kummitustarina. Toisin kuin monet muut 1800-luvun kauhukirjailijat Bulwer-Lytton ottaa yliluonnollisen vakavasti. Mukana on outo sekoitus okkultistista ja valetieteellistä pohdintaa kummittelun syistä.

Lähteitä:
Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

Kiitämme kirjoittajia tästä erinomaisesta yhteenvedosta. Kirjailijana Bulwer-Lytton oli siis hyvin tuottelias, ja ahkerien kirjoittajien tapaan jätti jälkeensä vaihtelevan laatuista kirjallisuutta. Vril-rotu-johtolangan pää on siis käsissämme: Kirjailijan mielikuvitusta.

 

Lopputarkastelu:

Krittiikki on uskottavampaa, jos sitä lähdetään rakentamaan pienistä yksityiskohdista. Sellaisten hahmottaminen ja omien päätelmien tekeminen on lukijalle helpompaa. Siis:
  1. T.T.Brown teki kokeita sähkövirran vaikutuksista väliaineen (ilman) liikkeeseen.
  2. Hän lisäsi koekappaleeseensa kolme pallomaista kohtiota, joiden tarkoitus oli johtaa sähköä ja tarjota laaja pinta-ala elektroni-vuon vastaanottamiseen.
  3. Tästä syystä T.T.Brownin koe-esineet saivat "adamskimaisen" muodon.
  4. "Natsi-ufo" -hypoteesin kehittäjille näiden kolmen pallukan merkitys oli epäselvää, joten he piirsivät kuvissaan niihin lentokoneista tutut konekivääri-ampumot.
  5. Brownin koeselosteet olivat siis olleet em. sepittelijöiden käytössä, mutta he eivät olleet niitä ymmärtäneet.
  6. Koska T.T.Brown teki koesarjansa 50-60-luvuilla, ja "SS-Gehaime-Kommandosache" -pumaskat on päivätty 40-luvulle, ne ovat väärennöksiä.
M.O.T

Jatkamme tarkastelua: Saksan kolmannen valtakunnan aseteknologian huippusaavutukset ovat täysin tunnettuja. Kurt Tankin, A.M.Lippishin, Reimar ja Walter Hortenin, ja Willy Messerschmittin lentokoneet, Wernher Braunin ym. ohjukset, ym. olivat alansa huippua ja aikaansa edellä. Verrattuna "natsi-ufo"-hypoteesin mukaisiin lentolaitteisiin ne olisivat kuitenkin olleet auttamattoman vanhanaikaisia. Niihin ei olisi tuhrattu aikaa ja resursseja, jos olisi ollut jotain radikaalimpaa.

Es gibt keine Nazi-Ufos.
Nazi-UFOs are Bullshit!

Näyttääkin siltä, että varsin laajalle levinnyt harrastus, joka kohdistuu puoli-salatieteelliseen faktojen ja kuvitelmien sikermään, jossa vilisevät "Vril-rotu", lordi Bulwer-Lytton, lentävät lautaset, Atlantis, Adolf Hitler ja arjalainen rotu, ja muuta veikeää, elää ihan omaa elämäänsä vielä pitkään? Jos joku yrittää löytää tosiasioita näiden hämmästyttävien visioiden takaa, hän törmää uusiin ja yhä uusiin salaisuuksiin, kunnes menettää kiinnostuksensa aiheeseen, tai antaa periksi ja uskoo koko pumaskan.

Siksi olemmekin koonneet lukijaa varten tämän yhteenvedon, hänen aikansa säästämiseksi. Mikäli kiinnostus on kuitenkin herännyt, suosittelemme aloittamaan aiheeseen perehtymisen varsin proosallisista ja arkipäiväisistä "virallisista tietolähteistä". Vaikkakaan ne eivät anna jännitystä ja euforiaa, niiden kautta pysyvät ehkä jalat enemmän maanpinnalla?  

 

 

Linkkejä ja lähteitä (eivät vastaa meidän näkemyksiämme kuin ehkä vahingossa?):

Google

 

Takaisin sisällysluetteloon