Hampurin pommitukset
web space | free hosting | Business Hosting Services | Free Website Submission | shopping cart | php hosting
 
 
 
 

"Was tut allen Deutschen gut
– Bomber Harris und die Flut"
 
 
 
 
"Anti"fasistit paljastavat epäinhimillisen karvansa ilkkuessaan pommitusten uhreja ja surijoita.


 
"Alles Gute kommt oben", -"kaikki hyvä tulee ylhäältä"(+pomminkuva!)- liputtavat "anti"fasistiset mielenosoittajat nykypäivän Saksassa, ja tarkoittavat tällä nimenomaisesti toisen maailman terroripommituksia saksalaisia asutuskeskuksia vastaan. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan kuuluu maailmansodan kauhisteltavien julmuuksien kategoriaan, sillä jos koulujen opettajia ja Hollywoodia on uskominen, toisen maailmansodan kauhut kohdistuivat vain yhteen erityiseen kansanryhmään, eikä se ollut saksalaiset. Valitettavasti totuus on tätä paljon kamalampi: Kaikki, joita sota kosketti, kärsivät järkyttäviä ja usein turhia menetyksiä.

Sodan kauhut olisivat varsin vakuuttava peruste muuttaa ajatteluaan pasifistiseen suuntaan, mutta silloin nousee esteeksi "pasifistien" kummallinen yksipuolisuus sodan uhreihin suhtautumisessa: Saksalaisten kärsimykset ovat "niille aivan oikein", ja aiheesta puhuminen vaarantaa puhujan leimautumaan "natsiksi". Meihin pelottelut eivät tehoa, joten seuraavassa lyhyt johdanto WW2:n terroripommituksiin Saksan maaperällä, ja mitä niistä on opittu. Olkaa hyvät:  

Hampuri 24.7.-2.8.1943
Dresden 13.-14.2.1945 (tulossa)
Yhteenveto terroripommituksista (tulossa)  

 

 
 
 
Hampuri
"Operaatio Gomorrah" 24.7.-2.8.1943  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Asutuskeskuksiin kohdistuneet aluepommitukset otettiin englantilaiseen sodankäynti-doktriiniin jo rauhan aikana, mutta idea siviiliväestön ilmaterrorista sodankäynti-strategian oleellisena osana sai hyväksyntänsä vasta Winston Chrurchillin kabinetilta. Tosin ei-taistelukykyisen siviiliväestön tuhoamista britit olivat päässeet harjoittelemaan siirtomaissaan, mihin parlamentijäsenten ja lehdistö katse ei niin tarkasti ulottunut. Keihäin ja nuolin, tai epämääräisin tuliasein, aseistautuneita alkuasukkaita vastaan Atrhur Travers Harris, maailmansodan aikana ilmamarsalkka ja "Bomber Commandin" johtaja 1942-45, pääsi kehittelemään taipumuksiaan. Itä-Afrikassa ja mm. Irakissa (sic!) englantilaisia vastaan nousseita kapinoita kukistettiin ilmasta käsin, ja Harris oli se jonka pöydältä operaatiosuunnitelmat ja käskyt lähtivät.

Arthur Harris Aluepommitus oli alunperin erään italialaisen sotateoreetikon idea, mutta Englannissa tätä oppia tutkittiin innokkaammin kuin sen alkuperämaassa. Harrisia kiehtoi erityisesti tulen käyttö vihollisen elävän voiman, "Bomber-Harrisilla" erityisesti siviiliväestön, tuhoamiseen. Niinpä Englannin Airforcessa tutkittiinkin keinoja saada aikaan tulimyrsky,"Firestorm", jossa paloalueella kehittyvä nouseva ilmavirtaus synnyttää ihmiset ja irtoesineet mukaansatempaavan tuulen ja hyvin korkean lämpötilan.

Valitettavasti tällä metodilla ei voitu odottaa tuloksia sotilaallisissa kohteissa, sillä niissä ei yleensä ole riittävästi 'palokuormaa', ja ne tavataan suojata ilmatorjunnalla, joka riistää pommikoneilta tarvittavan työrauhan, jotta tulimyrskyyn riittävä intensiivinen pommitus onnistuisi. Saksan modernit kaupungit, Berliini, Kiel, jne., oli rakennettu liian väljästi avarine katuineen, joten Harris kiinnitti huomionsa keskiaikaisen asemakaavan omaaviin puurakenteisiin pikkukaupunkeihin, ja sellaisiin keskuksiin kuin Köln, Hampuri ja Dresden. Jälkimmäinen oli vieläpä vailla varteenotettavia sotilaallisia kohteita, ja siksi täysin puolustamaton.

Berliinissä kesällä 2004 "anti"fasistiset mielenosoittajat osoittivat suurta luovuuttaan oheisella kankaalla, ja rytmikkäällä määkimisellään: "Bomber-Harris Superstar! Dir dank die Rote Antifa!" (Pommittaja-Harris, super-julkkis, Sinua kiittää punainen "Antifa"!). Kun emme ole yhtä raakoja ja kaikesta inhimillisyydestä vieraantuneita, kuin "anti"fasistit, suosittelisimme uudeksi idoliksi vaikkapa Auschwitzin pitkäaikaista komendanttia Rudolf Hössiä: Höss tappoi uhrinsa ennen heidän krematoimistaan.

Harrisin lapsuus ja nuoruus olisi ehkä kiinnostava tutkimuskohde, sillä hänellä lienee ollut jonkinlainen tuli-fiksaatio, kuten mm. "Antifascist-Actionin" polttopullo-riehujillakin? Taisimmepa löytää "Rote Antifaa" ja "Bomber-Harrisia yhdistävän langan: Patologinen pyromania!! Heureka!

On myös esitetty arvelu, että Harris kuului poikkeuksellisen sairashenkiseen satanistiseen lahkoon (Vapaamuurareihin?), ja Hampurin ja sen asukkaiden Holocaust oli harkittu uhri heidän mestarilleen?

Palaamme varsinaiseen aiheeseen: Arthur Harrisin kehittelytyön kohteena olleeseen "Holocaust"-menetelmään:

"Tulimyrskyä" ei saatu aikaan sattumalta, vaan siihen pyrittiin huolellisesti:
1. Ensimmäinen aalto pommittajia pudottaa suuritehoisia miinapommeja, 'korttelipommeja'. Niiden tarkoitus on rikkoa rakennusten kattoja, välipohjia ja ikkunoita, jotta tuli pääsee leviämään esteettä.
2. Seuraava aalto kylvää tuhansia pieniä palopommeja, joiden suuri määrä estää niiden sammuttamisen.
3. Ajastetuilla pommeilla tuhotaan sammutushenkilökuntaa. Hampurissa ensimmäisen iskun sytytettyä kaupungin keskustan, palopommitettiin ympäristöä, jolloin palokunnat jäivät tulen saartamiksi ja menehtyivät.
4. Laajalla, usean neliökilometrin alueella, riehuvat tulipalot synnyttävät ilmavirtauksen, joka muuttaa erilliset palot yhdeksi suureksi tulimyrskyksi, jota on mahdotonta hillitä millään tunnetulla keinolla.
5. Laaja-alainen tulipalo, jota ruokkii vahva ilmavirtaus, aikaansaa keskuksessaan jopa 800-3000 celcius-asteen lämpötilan, joka mm. kuumentaa pommisuojat kiehumispistettä korkeampaan lämpötilaan. Palo sammuu vasta kun kaikki palava on kadonnut.

Hampuri oli ensimmäinen kohde, jossa Harris toteutti saatanallisen suunnitelmansa. Seuraava harvinainen värikuva näyttää tulimyrskyn kaupungin kadulta kuvattuna: Kuin taivas olisi tulessa.

Tulimyrsky Hampurissa

Rudolf Unterschitzin akvarellista: Feuerstorm

Tulimyrskyn kehittämän tuulen mukaan ajautuvien ihmisten kohtalona on palaa elävältä, mutta suojissa pysyttelevät eivät välttämättä pelastu hekään. Lämpötila kellareissa ja pommisuojissa saattaa nousta tappavaksi, ja hapen loppuminen aiheuttaa kuoleman niille, joita kuumuus ei tavoita. Tulimyrskyn vaikutukset saattavat olla ydinpommin-luokkaa. Vain säteily puuttuu.

Hampuria tulimyrskyn jälkeen:


Polkupyörällä liikkuneen pelastushenkilön jäännökset


Uhrien keräämistä ja tunnistamista.


Hampurin -43 pommitusta kuvattu pommikoneesta.

Hampurissa laskettiin "Operaatio Gomorrahin" pommituksissa menehtyneen 42 000 ihmistä, ja noin 120 000:n vammautuneen. Sotatarviketeollisuutta tai muuta elintärkeää toimintaa pommitukset eivät pysyvästi vaurioittaneet, kuten eivät juuri muutkaan Harrisin operaatiot. Saksan teollisuustuotanto oli sodan aikana korkeimmillaan v.1944, ja suurin haitta sille oli amerikkalaisten suorittamat tehtaisiin kohdistuvat päiväpommitukset, ja raaka-aineiden puute.

Churchillin ja Harrisin kampanja lamauttaa Saksan teollisuus pommittamalla työläisten asuinalueita ei ilmeisesti vaikuttanut sodan kulkuun muuten, kuin nostattamalla raivoa liittoutuneita kohtaan, ja sitä kautta saksalaisten motiivia tukea hallitustaan sodan pitkittyessäkin. Sotilaallisen hyödyn ollessa vähintäänkin kyseenalainen, terroripommitusten syyksi on arvelu myös raakaa saksalaisten demografista vähentämistä. Eräitä sensuuntaisia tendenssejä olikin nähtävissä liittoutuneiden sodanjälkeisen miehityspolitiikan alkuvaiheessa.

Toisen maailmansodan loppuvaiheiden 60-vuotispäivien ajankohtaistaessa näitä traagisia tapahtumia, jossakin lienee pelätty, että saksalaiset joilta ennemmän kuin yhden sukupolven ajan kiellettiin kollektiivinen surutyö menehtyneiden muiston sijoittamiseksi luontevaksi osaksi kansallista -ja henkilökohtaista- menneisyyttä, nyt "kylmän sodan" päätyttyä(?) ottavat näiden traumojen käsittelyn ja hallinnan omaan haltuunsa. Sehän ei sovi, sillä jo "DDR:n" romahdettua tämän "valtion" perustamisen aikoihin neuvosto-realismiin omakohtaisesti tutustuneilta saksalaisilta alkoi kuulua varsin kitkeriä lausuntoja.

DDR:n asukkaiuden oli pakko ylistää kommunisteja ja neuvosto-miehittäjiä, ja esittää olevansa kiitollisia "vapautuksesta". Joskus harvoin joku uskalsi sanoa totuuden. Eräs saksalaisrouva, joka oli ollut 1940-luvulla tieni-ikäinen, olikin vihaisesti vastannut häntä poliittisesta innottomuudesta ja neuvosto-"ystäviin" osoitetun kiintymyksen laimeudesta moittineelle puolue-aktivistille sanomalla suoraan: "Siitäkö minun pitää kiittää, että minut raiskattiin 14-vuotiaana?"

Kun Saksaan kohdistuneissa terroripommituksissa oli menehtynyt noin 600 000 siviiliä, virallisen Saksankin oli reagoitava. Ettei kenttä jää "oikeistoiradikaaleille". Tyylin sopi hyvin, että vuosikymmeniä ainoina saksalaisina näitä asioita muistaneita Preussin, Pommerin, Scheesian, Sudeettimaan ja muiden vanhasta saksalais-asutuksesta brutaalisti tyhjennettyjen alueiden evakkoja ja heidän järjestöjään leimattiin "äärioikeistolaisiksi jotka väärinkäyttävät pommitusten uhrien muistoa".

Ei sanaakaan vuosikymmenien pakollisesta vaikenemisesta. Ei anteeksipyyntöä ihmisille, jotka olivat ehkä nähneet omaistensa joutuvan raaisti surmatuiksi, ja eläneet vuosikymmeniä nämä muistot mielessään saamatta virallisilta Saksoilta kummaltakaan myötätuntoa. Ei edes sen myöntämistä, että hekin olivat uhreja.

Sitten tulevat "aktivisti-nuoret": Jos puhut ääneen saksalaisten kärsimyksistä, olet "natsi".

Anti-rasistien, Antifasistien ja äskeisen Irakin sodan aikana suurina laumoina marssineiden "NO Bombs In My Name!! blaablaa..." -aktivistien missio pommitus-terrorin muistopäivinä olisi yllättänyt jokaisen, joka uskoi vähääkään heidän ymmärtävän sitä mitä huutavat: "Was tut allen Deutschen gut? – Bomber Harris und die Flut!"

"Mikä tekee kaikille saksalaisille hyvää? -Bomber-Harris ja (pommikone)aalto!" Emme enää ylläty siitäkään, että "aktivistit" pystyvät vain vaivoin salaamaan sympatiansa 11.09.2001 iskeneiden islamistien kaltaisille kulttuurimme, elämätapamme ja geenipoolimme katkerille vihollisille.
 

 
 
  
Kuvan esittämä joukkohauta Hampurin pommituksen uhreille ei ole yhtä tunnettu asia, kuin erään muut vastaavat. Toisessa maailmansodassa menenehtyneet saksalaiset eivät vieläkään ole oikeita "uhreja" kaikkien mielestä, ja heistä puhuminenkin näyttää herättävän vihaa äärivasemmistossa?  
 
 
 
 
 

 
  Kuinkas uskottavaa on vasemmiston alituinen mölinä ja ulina, kun jotain heille rakasta porukkaa pommitetaan samojen pahojen jenkkien etc. toimesta?

Eihän pommitus sinänsä, kaikkine satunnaisine ja täysin sivullisine uhreineen ja aiheutettuine mittaamattomine kärsimyksineen, ole vasemmistolle mikään muu kuin takoituksenmukaisuus kysymys? Kuten Bomber-Harrisille ja ...Hitlerille??

Kun te vasurit olette niiiiin hyviä ihmisiä, parempia kuin esim. "sotahullut", niin kertokaapa mihin se perustuu?
 

 
 

"Antifasismi": Kansanmurhaa tekopyhyyden suojissa.


 
Takaisin / Back
 

Google