web space | free website | Business Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 

Varoitus:

Tämän sivun materiaali saattaa olla shokeeraavaa, eikä sovi lapsille.
Jos olet epävarma siitä, haluatko lukea tämän, poistu heti.

No for Children. Go away!
THAT´S NOT A JOKE!

 

Rössel, Itä-Preussi, tammikuun 28.1945

 

 

Saksan itäisin osa, Itä-Preussi, jonka vanha pääkaupunki Königsberg näytteli huomionarvoista osaa koko Euroopan kulttuurihistoriassa, joutui ensimmäisenä perinteisesti saksalaisena alueena ottamaan vastaan sen "vapautuksen", jonka Roosefelt, Churchill ja Stalin olivat Euroopalle sopineet. Tapahtumat saivatkin pian sen luonteen, mikä "Voitonpäivää toukuun 9. v.2005 Moskovassa Stalinin kunniaa liputtaen juhlivan generalissimus Vladmir Putinin arvovaltaisille vieraille sopii. Tästä kertoo meille saksalainen lääkäri, jonka aikalaistodistuksen nyt saamme lukea.

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Arnold Niedenzu Rösselin kaupungista Itä-Preussista kertoo, mitä tapahtui puna-armeijan "vapauttaessa" aluetta natsien vallasta:

"Venäläisten tunkeutuessa Itä-Preussiin olin johtavana lääkärinä Rösselissä Pyhän Joosefin sairaalassa ("St.Josefs Krankenhaus"). Vasta erään puolalaisen lääkärin tultua tilalleni jätin Itä-Preussin 12.12.1945. Rösseliä ja sen ympäristöä ei oltu lainkaan evakuoitu, ja vain harvat asukkaista olivat ehtineet lähteä venäläisten tieltä turvaan oikeaan aikaan.

Kaupunkia lienee pidetty vähäarvoisena kohteena, joten se miehitettiin vasta 28.1.1945 puolenpäivän aikaan. Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.

Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan.

Kaupungin ympäristössä ammuttiin vauraimmat maanviljelijät ja tilanomistajat. Eräässä ympäristön kylässä, Plössenissä joutui puolet asukkaista tuhon omiksi. Trautenaun kylässä Kreis Heilsbergssa enemmän kuin puolet. Ammuttujen pappien määrä on myös huomiotaherättävä: Lindenblattin ja Rastenburgin kirkkoherra Zagermann-Glocksteinia ammuttiin päähän kahden venäläisen toimesta.
Ludwig Santoppenin ampui venäläinen upseeri, joka oli iltaisin antanut hänen kestitä itseään.
Markiisitar Plausen ammuttiin kahden sisarensa väliin. Sisaret kaatuivat hervottomina maahan järkytyksestä, millä ehkä välttivät saman kohtalon.

Pian ensimmäisten päivien jälkeen meille tuotiin nainen, jolla oli hyvin vaikea keuhkoon ulottuva ampumahaava. Kun eräs venäläinen oli ollut raiskaamassa häntä, nainen oli kertonut tälle olevansa raskaana ja odottavansa synnytystä. Tällöin venäläinen oli lyönyt häntä vatsaan ja ampunut häntä. Lapsi syntyi ennenaikaisesti. Äiti joutui nopeasti toivottomaan tilaan sairaalassa, mutta parantui kuukauden kuluessa.

Raiskaukset saavuttivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Kokemuksieni perusteella voin väittää, että naisista ja tytöistä 50 ja 15 vuoden väliltä vain 10% onnistui välttämään tämän kohtalon.

Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.

Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan.

Monet naiset ammuttiin lopuksi, esimerkiksi tunnettu rouva K. Rouva D ammuttiin ja sen jälkeen hänen ylitseen ajettiin autolla. Tavallisesti naiset pahoinpideltiin raiskausten jälkeen, tai saatettiin muuten huonoon olotilaan.

Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."

(Ostdok.2./37/103-108.)

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tämän kuvan materiaalina on ollut sodanvastaisista töistään tunnetun taiteilijan, H.Smagonin, työ jolla hän kuvasi tapahtumia Rösselissä Itä-Preussissa tammikuussa 1945. Smagonin taulu olisi sellaisenaan liian vaikuttava esitettäväksi rajoittamattomalle yleisölle.

Tässä esitetty kollaasi havainnollistanee sen "voitonpäivän" olemuksen, joka Suomen presidentti ym. demokratioiden johtajat matkustivat juhlimassa äskettäin Moskovaan. Samassa yhteydessä Vladimir Putin käytti tilaisuutta hyväkseen legitimitoidakseen erään edeltäjänsä, Josif Vissarionovitsh Stalinin. Tiettävästi kukaan länsimaiden Moskovaan saapunut johtaja ei ilmaissut vastalausettaan Stalin-kultin esiinmarssille, esim. poistumalla juhlista.

 

 

Miksi neuvostosotilaat vihasivat niin silmittömästi saksalaisia?

Väkivalta, brutaalisuus ja tarkoitukseton tappaminen oli niin keskeinen osa neuvostoarmeijan käyttäytymistä saksalaisia siviilejä kohtaan, että sen täytyy kuvastaa kaiken järjellisen kontrollin ulkopuolella olevaa vihaa. Tätä vihaa oli toki aiheuttamassa puna-armeijan propagandistien, varsinkin tunnetun vasemmisto-intellektuellin Ilja Ehrenburgin, harjoittama viha-propaganda, mutta voiko mikään propaganda olla niin tehokasta?

Selitykseksi on tarjottu myös "natsien" hirmutöitä Venäjän alueilla, mutta tilastojenkin mukaan yksi vuosi rauhaa Stalinin ja bolshevikkien vallan alla vastasi ihmismenetyksinä melkein yhtä vuotta sotaa Saksan kanssa. Venäläisillä oli ollut hyvää aikaa tottua "hirmuhallintoon", ja erittäin hyvät opettajat, joten Saksan miehityshallinto kaikkine ylilyönteineenkin ei voinut olla niin suuri shokki Neuvostoliiton asukkaille kuin jotkut haluavat yhä uskoa.

Neuvostokansalaiset olivat eläneet enemmän tai vähemmän pakosta maailmassa, jossa heihin kohdistui päivittäinen musertava propaganda-annos, mutta tätä propagandaa sitoi eräs seikka: Marxilainen maailmankatsomus. Aivan mitä tahansa törkyä ei voitu venäläisten silmille heittää, sillä se piti jotenkin onnistua selittämään "marxilaiseksi".

Marxilaisen aivopesun l. indoktrinaation saaneina neuvostosotilaat kuvittelivat, että heidän sotansa edistää jonkinlaista "ihmiskunnan vapautumista" ja yleistä onnellistumista. Lukuunottamatta Ehrenburgin rasistisia antigermanistisia vuodatuksia neuvostopropaganda suuntasi saksalais-vihansa "porvaristoon": Pahat porvarit ja "suurpääoma" olivat syyllisiä pahan natsismin nousuun.

Saksan valtakunnan rajan ylitettyään neuvostosotilaat olivat heille oudolla maaperällä. He kurkistelivat saksalaisten taloihin, ja havaitsivat siisteyttä ja vaurautta. Köyhinkään torppa ei ollut läävä, vaan pitsiliinat roikkuivat pöydillä ja siistien purnukoiden rivit keittiöiden hyllyillä yrittivät selvästi kertoa bolshevikki-soturille jotakin?

Bolshevismissa kasvaneina neuvostosotilaat eivät paremmasta tienneet. Kaikissa muissa maissa työtätekeviä sorrettiin, vain he olivat "vapaita". Tässä "vapaudessaan" he kulkivat ryysyissä, antoivat kaiken olla rempallaan, sillä hoidettu kaunis ympäristö kertoo "porvarillisuudesta" ja herättää kateutta. Tuhansien ilmiantajien maassa ei ollut varaa olla muita parempi.

Saksalais-kodeissa neuvostokasvatit kohtasivat itselleen vihamielisen maailman. Se uurastuksen ja vaivannäön henki, eikä jälkeäkään toivottomuudesta ja piittaamattomuudesta. Purnukka-rivien ensimmäinen viesti oli tämä: "Sinulle, punasotilas, on valehdeltu koko Sinun elämäsi ajan."

Kollektivisoitua neuvosto-kylää hallitsi ääneenlausumaton ajatus: "Älä korjaa kattoa äläkä maalaa aitaa. Jos tupa on liian siisti, tulee kommunisti ja ottaa." Sosialismi ja marxilaisuus eivät koskaan kannusta yksilöitä parempiin suorituksiin tai vastuunkantoon, vaan ainoastaan loismaisuuteen ja hallitsevien nuoleskeluun. Tämä pätee myös 2000-luvun Suomessa, jos et jo tiennyt?.

Pahassa "natsismissa" kaikki oli toisin? Neuvostosotilas tunsi itseään lyödyn kasvoille.

Purnukoiden toinen viesti oli edellistäkin kaameampi. Se kertoi paremmuudesta. Näiden kirottujen saksalaisten, joista köyhimmälläkin oli kello ranteessa, rinnalla kommunismiin alistuneet venäläiset vaikuttivat silmiinpistävästi orja-rodulta. Loukattu maailmanvallankumouksen soturi raivostui. Hän iski kiväärinperällä alas hyllyt ja purnukat, joiden hillot ja jauhot sekoittuivat itäpreussilaisten, pommerilaisten ja schleesialaisten tupien lattioilla mökin-isäntien ja emäntien vereen.

Bolshevismi vie keskustelun sille ainoalle tasolle, jolla se on vahva: Raakuuden, häikäilemättömyyden ja väkivallan.

 

 

Mistä oli kyse Nemmersdorfissa, Rösselissä, Neustettinissä ja "Voitonpäivässä"?

Ylilääkäri Arnold Niedenzun todistajalausunto osoittaa, että raakuudet siviilejä kohtaan ja etenkin saksalaisten naisten jatkuvat joukkoraiskaukset olivat osa neuvostoarmeijan politiikkaa, eivät sotilaiden oma-aloitteisia rikoksia, joita johto joko katsoi sormiensa välistä tai rankaisi harkintansa mukaan. Useimmissa sotarikos-tapauksissa on kyse viimeksimainitusta ilmiöstä, mutta neuvostoarmeija oli erilainen.

Leonora Geier-Cavoan kertomus kuvaa eräänlaista koulutustilaisuutta, jossa puna-armeijalaiset seurasivat kiinnostuneena yleisönä saksalaisten tyttöjen kiduttamista ja murhaamista. Tämän spektaakkelin oli järjestänyt venäläisen joukko-osaston poliittinen upseeri, "komissaari", joilla oli paljon suoremmat suhteet ylöspäin, kuin yksikköjen komentajilla. Seksuaalinen väkivalta saksalaisia naisia kohtaan oli siis osa Neuvostoliiton virallista politiikkaa. Mihin tällä pyrittiin?

Bolshevikit olivat aloittaneet "vihollistensa" naisten po. käsittelyn jo Venäjän kansalaisodan yhteydessä. "Porvarisnaisten" raiskaaminen kuului jopa erääseen aikaan "Tsekan" työntekijöiden koulutusrutiiniin. Tseka muutti sittemmin nimeään, välillä se oli KGB ja nykyisin FSB. Vladimir Putin, jota Tarja Halonen siis käy usein moikkaamassa, on KGB:n kasvatti.

Seksuaalinen väkivalta traumatisoi naisen psyykkisesti, ja usein hän on pidemmän aikaa tai koko loppuelämänsä kykenemätön normaaliin perhe-elämään. Hänen lapsensa jäävät siis syntymättä. Joukkomittainen naisten traumatisoiminen, käytetään siihen siihen väkivaltaa tai ei, vähentää kohteena olevan yhteiskuntaluokan tai kansallisuuden seuraavan sukupolven lukumäärää.

Puna-armeija toteutti tämän sotatoimien yhteydessä, mutta nykyisin "vihollinen" voi ylittää valtakunnanrajan ja aloittaa aktiviteettinsa ilman sotilaallista miehitystä. Kyseessä on tällöin eräänlainen kansanmurha 'matalalla intensiteetillä'.

 

 

Miten vastustajamme yrittävät mitätöidä omalle mielenrauhalleen kiusalliset tiedot kommunistien sotarikoksista?

Sehän se tässä surkuhupaisaa onkin, miten uus- ja piilo-kommunistit yrittävät selittää pois puna-armeijan tekemiset toisen maailmansoidan lopulla ja sen jälkeen. Seuraavassa esimerkkiä:

1. "Natsien rikokset olivat pahempia!"
-Entä sitten? "Natsien" l. Saksan puolella sotineiden tekemiset on tutkittu ja erilaisissa oikeusistuimissa tuomittu, eli niistä pitäisi olla eksaktia tietoa?

Katso myös kohtaa #4.

2. "Myös sodan toinen osapuoli (=Saksa,jne.) teki vastaavanlaisia tekoja!"
-Joista joutui oikeuteen. Milloin näemme Neuvostoliiton/Venäjän korvausvastuussa ja mm. Suomessa toimineet partisaanit syytettyjen penkillä?

Olemme kaikenaikaa yrittäneet kertoa, että Saksa liittolaisineen syyllistyi samanlaisiin rikkomuksiin, kuin liittoutuneetkin, ja toisinpäin.

3. "Nürnbergin sotarikos-tuomioistuin laski perustan uudelle kansainväliselle oikeuskäytännölle!"
-Jossa "hyviksien" teot eivät ole rikollisia, mutta "pahiksien" aivan samat tekoset ovat?

4. "Ei yksiä rikoksia voida muuttaa hyväksyttäviksi vetoamalla toisiin samanlaisiin!"
-Mutta juuri niinhän on tehty jo 50-60 vuotta! Bolshevikkien hirmutyöt, joista mm. täällä on kerrottu, on ollut tapana julistaa hyväksyttäviksi, koska "Neuvostoliitto pelasti maailman natsismilta". Hohhoijaa,,,,

 

 

Mutta kaikkihan ovat sitä mieltä,että Stalin oli yhtä paha kuin Hitler!?

Aivan oikein! Tämän olisi toki voinut kertoa myös Tarja Haloselle, joka Gerge W.Bushin ym. 'demokratioiden' johtajien kanssa kilisteli laseja 9.5. Vlad Putinin kanssa, joka juuri samassa tilaisuudessa nosti Stalinin uudelleen kunnian kukkuloille.

"Yhtä pahan" kommunismin kritiikitön kannattaminen on vain jostain syystä ollut sosiaalisesti hyväksyttyä Euroopassa ja Suomessa viimeiset vuosikymmenet. Jos Stalinia ja kommareita todella ymmärrettäisiin pitää "Hitler-style-pahiksina", mukaan luettuna Jaakko Laakso, niin voisi syntyä jopa hedelmällistä keskustelua??

Tarjan kritiikitön lehmän-hymy neuvostotyyliä restauroivan Putinin vierellä ei varsinaisesti ole lupaus paremmasta, kuten ei myöskään allaoleva "antifasistien" logo, jossa "yhtä paha" punalippu liehuu päällimmäisenä.

Ei "fasismin" vastustamisessa ole uskottavuutta jos se tapahtuu fasismin itäisen junttiversion ihailun merkeissä.


 


 
 
Takaisin avaussivulle