web space | free website | Business WebSite Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 
 
 
 
Churchill ja Stalin:
Vihollisemme Talvisodassa?
 
 

Englannin ja Ranskan avuntarjous Suomelle keväällä 1940 oli petos.

 
Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomi taisteli Talvisodassa läntisen sivistyksen ja vapauden puolesta, ja että huolimatta vaikeasta tilanteesta, maailman ja varsinkin "lännen suurten demokratioiden" sympatiat olivat puolellamme. Olihan bolshevistinen Venäjä silloisille eurooppalaisille ilmestyskirjan peikko, joka oli vielä julkisesti ja häpeilemättä aivan äskettäin sitonut itsensä "Hitlerin Saksaan", toiseen pahis-valtioon.

Eurooppalaisten rehellisten kadunmiesten ja -naisten mielissä olikin aivan varmasti suuri sympatia yksinjätettyä Suomea kohtaan, ja Ranskan ja Englannin hallitusten esittämä tarjous lähettää Suomen avuksi sotilaita, sai näiden maiden yleiseltä mielipiteeltä innokkaan hyväksynnän. Vain kommunistit olivat Suomea vastaan, ja Molotov-Ribbentrop-sopimuksella Neuvostoliiton toimet hyväksyneen Saksan lähin liittolainen, Benito Mussolinikin, seurasi kannanotoissaan mieluummin sydäntään kuin reaalipolitiikkaa.

Mutta kauniin pinnan alla eivät kaikki asiat olleet kohdallaan: Kremlin mahorkanhuuruisien salien lisäksi oli toinenkin paikka, jossa Suomen teloittamiseksi teroitettiin veistä: Lontoo.

Seuraavassa kerromme miten Saksa ajettiin sotaan, ja miten Suomesta piti tehdä vaihtorahaa "idän" ja "lännen" pokeripöydällä.

Stalin pelaa Saksaa ja länttä törmäyskurssille: Saksan ja Neuvostoliiton etupiirisopimus v.1936

Kyllä, vuosiluku on oikein. Tälläinen sopimus tehtiin helmikkuussa -36, ja julkisuudelta salattiin. Tunnetumpi asia on Hitleriä edeltäneen Weimarin tasavallan rajoitettujen ja kuohittujen puolustusvoimien, Reichsheerin, salainen yhteistyö puna-armeijan kanssa molempien kansainväisesti sorsittujen valtioiden sotilaallisen voiman kehittämiseksi.

Tähän "epäpyhään allianssiin" kyseiset valtiot joutuivat turvautumaan mm. pyrkiessään saamaan takaisin ensimmäisen maailmansodan loppuselvityksessä menettämiään alueita. Saksalle oli tärkeää varmistaa se, että jos palautuksiin ei rauhanomaisesti päästä, Saksa välttää kahden rintaman sodan kuolettavan vaaran. Josif Vissarionovitsh Stalinilla kuitenkin mielessään pidemmälle johtavat suunnitelmat, kuin vain Saksan ja saksalaisten asioista kiinnostuneella A.Hitlerillä.

Stalin oli varsin hyvin selvillä siitä, etteivät Franklin D.Roosevelt ja Winston S.Churchill salli Saksan laajentua entisiin mittoihinsa. Weimarin-Saksan entiselle liittokanslerille Heinrich Brunningille Churchill oli suoraan sanonut: "Mikäli Saksasta tulee liian vahva, täytyy se jälleen lyödä hajalle ja tällä kertaa lopullisesti" Tätä sanoessaan, 1934, Churchill ei ollut vielä pääministeri, mutta tietyn politiikan keskeinen toimija kuitenkin. Tämä suuntaus oli päättänyt estää Saksan nousun sille paikalle, joka sen taloudellisesti, sivistyksellisestä ja väestöllisestä volyymistä seuraisi, -ja hinnalla millä hyvänsä.

Länsivaltojen pyrkimys pitää Saksa heikkona johti väistämättä törmäykseen Hitlerin "kaikki saksalaiset samaan valtioon" -politiikan kanssa. Stalin haistoi tässä mahdollisuuden viedä "maailmanvallankumous" aina Atlantille asti. Piti vain rohkaista Saksaa jatkamaan päättäisesti jo valitsemallaan linjalla.

Ei "jos" vaan "kun" Saksa ja Englanti, Ranska ja USA ovat heikentäneet toisensa, Neuvostoliiton ja kommunismin vyöryä länteen ei kukaan voi estää. Hitler oli jo nielaissut syötin ja Saksa oli ansassa.

Hitler lähtee liikkeelle

Ensimmäisen maailmansodan päättäneissä sopimuksissa oli kirjattu mm. Saksaan kuuluvat Rheinlandin, Reininmaan, demilitarisointi eli kielto asettaa alueelle saksalaisia joukkoja. Tätä perusteltiin Ranskan turvallisuudella, mutta tosiasiassa oli kyse Saksan nöyryyttämisestä.

7. maaliskuuta 1936, kun muste oli tuskin kuivunut Saksan kahdenrintaman-pelosta vapauttaneessa (niin Hitler luuli) Saksan-Neuvostoliiton sopimuksessa, Saksan armeija marssi Reininmaalle ja teki lopun demilitarisoinnista. Kansainvälinen älämölöhän siitä nousi, mutta Hitlerille ei voitu mitään. Osin siitä syystä, että Rheinlandia koskevat rajoitukset olivat silmiinpistävän epäoikeutettuja ja Saksaa loukkaavia myös muiden mielestä.

Länsi nielaisee syötin

Kun Hitler oli nyt osoittanut aggressiivisuutensa omalla maaperällään, motivaatio estää vaikka sodalla kaikkien saksalaisten yhdistäminen samaan valtakuntaan -ja hävittää Saksan maailmantaloudellinen merkitys- kasvoi Lontoon Cityssä ja Wallstreetilla. Stalinilla oli syytä hykerrellä Kremlin kammiossaan.

Lännen "demokratiat" alkoivat nyt rohkaista Puolaa ja Tsekkoslovakiaa röyhkeyteen Saksaa kohtaan, ja outoja saksankieliseen väestöön kohdistuneita väkivaltaisuuksia tapahtui molemmissa maissa. Olivatko ne paikallisten poliittisten voimien, vai ulkomaisten "ystävien" inspiroimia, sitä ei tiedetä. Neuvostoliiton vakoilujärjestöjen ulkomaisia salamurhia toteuttavan osaston pitkäaikainen johtaja Pavel Sudoplatov kertoo useaan kertaan muistelmissaan, että Tsekkoslovakian presidentti Eduard Benes oli hänen ja neuvostotiedustelun pitkäaikainen agentti.

Versaillesin rauhanneuvotteluissa Saksaa kohtaan esiintynyt kostonhimo ja kohtuuttomat vaatimukset tuottivat nyt sen tuloksen, josta jo aikalaisetkin olivat varoittaneet: Saksan ja edellisen sodan voittajavaltojen välisen hallitsemattoman konfrontaation, jota sekä lännen että Saksan toimet ruokkivat vuorollaan.

Stalin kertoo suunnitelmastaan

Stalinin pitämä salainen puhe Neuvostoliiton korkeimman neuvoston presidiumille 19.08.1939 paljastaa kupletin juonen:

"1. Saksa vapautuu kahden rintaman pelosta ja hyökkää yhteisen sopimuksen mukaisesti Puolaan, saadakseen takaisin Versaillesin rauhassa v. 1919 Puolalle luovutetut tärkeät saksalais-alueet.

2. Tämän seurauksena tulevat Englanti ja Ranska varmuudella julistamaan sodan Saksalle.

Jos taas yhteistyösopimus tehdään ja julkistetaan Englannin ja Ranskan kanssa, Saksa ei hyökkäisi ja sota vältettäisiin, siksi sopimus tehdään Saksan kanssa.

3. Tällöin syttyvän suursodan sekasorrossa syntyvät hyvät mahdollisuudet kaapata valta Euroopassa bolsevikkien käsiin, mikä ei kuluneiden 20 rauhanvuoden vallitessa ole meille onnistunut.

4. Syntyneen sodan olosuhteissa pyrimme pysyttäytymään konfliktin ulkopuolella mahdollisimman kauan sitä pitkittäen. Ja laajentaen ja näin valitsemme itse edullisimman ajankohdan siihen yhtymisellemme.

5. Tehtävämme on näin pitää Saksaa sodassa mahdollisimman pitkään niin, että samalla myöskin Englanti ja Ranska siinä nääntyisivät. Siksi Neuvostoliitto tulee toimittamaan Saksalle kauppasopimusten mukaisesti tärkeitä raaka-aineita ja elintarvikkeita pysyttäytyen puolueettomana ja oikeaa hetkeä odottaen. Apumme Saksalle ei kuitenkaan saa horjuttaa omaa talouttamme eikä armeijamme iskuvoimaa.

Mikäli Saksa lopulta häviää sodan, jota olemme pitkittäneet ja laajentaneet mahdollisimman paljon, eivät Englanti ja Ranska ole enää kykeneviä estämään meitä bolsevisoimasta sitä, samoin lopulta Ranskaa ja muita eurooppalaisia valtioita. Kaikissa niissä on tehtävä voimakasta maanalaista työtä kommunistien vallan kaappaamisen onnistumiseksi.

Mikäli Saksa voittaisi sodan, on se sen päättyessä voimaton eikä pysty uhkaamaan Neuvostoliittoa ainakaan 10 vuoteen. Nostatamme kaikki sen alistamat kansat liittolaisiksemme ja toteutamme lopulta maailman vallankumouksen."

Vaikka Neuvostoliitto oli enemmän "yhden miehen diktatuuri" kuin mikään muu valtio siihen aikaan, Stalinin piti varmistaa esikuntansa lojaalisuus kertomalla etukäteen, miksi "fascistisen Saksan" kanssa tullaan tekemään yhteistyösopimus Englanti ja Ranska torjuen. Tosin kyse ei ollut todellisesta valinnasta, sillä jo kesällä -39 oli sovittu Neuvostoliiton salaisissa keskusteluissa Ranskan & Englannin kanssa, että Saksa houkutellaan hyökkäämään Puolaan, minkä länsi tuomitsee jyrkästi ja toimii Puolalle annettujen takuiden vaatimalla tavalla, mutta ei kiinnitä mitään huomiota Neuvostoliiton mahdollisiin toimiin Puolaa vastaan. Tämän kertoi Ranskan silloinen pääministeri Daladier Ranskan parlamentin asettamalle komissiolle 19.05.1947.

Tämä sopimus on pitänyt näihin päiviin asti, sillä Suomenkin oppikirjoissa toinen maailmansota alkaa Saksan hyökkäyksestä Puolaan, ei Saksan ja Neuvostoliiton, vaikka kumppanukset olivat yhteistoiminassa jo ennen sodan puhkeamista.

Talvisota

Puolan-sota aiheutti tunnetusti lännen sodanjulistuksen Saksalle, ja aluksi kovin hidastempoisen länsirintaman muodostumiseen. Maailma saikin uutisia märehdittäväkseen, kun Stalin päätti ottaa ensimmäisen siivunsa Molotovin Ribbentropilta neuvoittelemasta kakusta hyökkäämällä Suomeen 30.11.1939.

Neuvostopropaganda pauhasi C.G.E.Mannerheimista ja Risto Rydistä"brittiläisen pankkipääoman agentteina", ja kehoitti Suomen työtätekeviä nousemaan kapinaan. Tiukan stalinistin Otto Wille Kuusisen feikki-hallitus Terijoella sai diplomaattisen tunnustuksen -isäntä Stalinin lisäksi- vain Saksalta. Asia mitä ei 1970-luvulla kerrottu taistolais-opiskelijoille, heidän kantaessaan banderolleja tekstillä "O.W.KUUSISEN VIITOITTAMAA TIETÄ ETEENPÄIN!".

Tarkkaanottaen Saksa ei ollut halunnut neukkujen ottavan koko Suomea, vain ainoastaan oman turvallisuutensa kannalta tarpeelliset kohteet. Ei ollut syytä toivoa Stalinin pääsyä Pohjanlahden rannalle kyttäämään Saksalle elintärkeän Kiirunan-Jällivaaran rautamalmin kuljetuksia meriteitse.

Suomalaiset taistelivat Talvisodan rintamilla alivoimaisina, 20- ja 30-lukujen säästöpolitiikan määräämillä riittämättömillä varusteilla, ja henkensä edestä. Samanaikaisesti diplomatian rintamalla kuhisi. Winston Churchillin "harmaa eminenssi", pasifisti, vegetaari, absolutisti ja kristillinen sosialisti Sir Stafford Cripps, matkaili Lontoon ja Kremlin väliä, julkisen tiedon mukaan kauppaneuvotteluissa. Outoa, ettei tätä ole laajemmin ihmetelty?

Sir Stafford Cripps oli Moskovassa 16.-17.01.1940, ja toistamiseen kuukautta myöhemmin, keskustelemassa ulkoministeri Vjatseslav Molotovin kanssa ..."kauppapolitiikasta"? Myöhempiä tutkijoita on kummastuttanut Molon ailahtelu kovasta linjasta sovinnollisempaan, mille ei ole löytynyt selitystä:

29.01.1940 Molotov halukas "kuulemaan" Suomelta rauhaan tähtääviä (myönnytys)ehdotuksia.
02.02.1940 Suomi korostaa neuvottelutahtoaan, ja antaa ymmärtää että aiempaa laajemmista alueluovutuksista voidaan keskustella.
05.02.1940 Molotov jyrkkänä: Suomen ehdotus ei kelpaa.
Mitä oli tapahtunut 5. helmikuuta, mikä sai Molotovin vetäytymään itse alullepanemastaan Suomen suostuttelu-prosessista, juuri kun myönnytyksiä alkoi herumaan? Molo teki tyhjäksi oman uurastuksensa!

Liittoutuneiden, Ranskan ja Englannin, yhteinen sodanjohto oli 05.02. tehnyt päätöksen joukkojen lähettämisestä Skandinaviaan "Suomen avustamisen" verukkeella.

Saksassa, joka näyttää olleen kovin reaaliaikainen, jo aiemmin käsketty operaatio Weserübüng (Tanskan ja Norjan valloitus) määrätään kiireelliseksi 05.02..

Ja Venäjällä: Marsalkka Timoshenkon miljoonan miehen vahvuiseksi kasvanut armeija saa 05.02. käskyn suurhyökkäykseen Suomen rintamalla, tavoitteena koko maan valtaus. Vilkas päivä?

Miksi ihmeessä NL ottaa tietoisesti riskin sotilaallisesta yhteenotosta länsiliittoutuneiden kanssa? Meillehän on vakuutettu, että juuri Ranskan ja Englannin väliintulon uhka pakotti Stalinin tinkimään tavoitteistaan Suomen suunnalla. Tämä ei oikein siltä näytä...

Sir Stafford Cripps Sir Stafford Cripps onkin taas Moskovassa 16.2. ja mitäpä hän siellä kertoo: Englannin ja Ranskan retkikunnasta Suomen "avustamiseksi", ja miten homma yhdessä junailtaisiin neukkujen kanssa parhainpäin! Sir Winstonin lähin avustaja ja vanha bolshevikki Molotov yhdessä, -sen olisi mielellään nähnyt. Mitenhän Molotovilta onnistui "Long Way to Tipperary"? -Ja Sir Staffordilta vodkanjuonti?

Englanti ja Ranska uskoivat "Suomen asian" olevan erinomaisen hyvä muurinmurtaja poliittisen vastustuksen eliminoimiseen Ruotsissa ja Norjassa, ja pian malmikentillä liehuu Union-Jack!! "Uncle-Joe" Stalin saa kaupassa Suomen ovimatokseen, ja aiemmin sovittu pohjoinen rintama Saksaa vastaan saadaan käyntiin. Kunhan Suomi ei tee rauhaa...?

Saksa

Molotovin ja Sir Staffordin kaulaillessa "Piccadillyä hyvästellen...", Neuvostoliiton ulkoministerin iloa pilasi Saksalta 10.2.1940 tullut nootti. Molotovin nimeä kantavan diplomatian historian erään kauneimman kukkasen toinen sopijapuoli ilmoittikin yht´äkkiä, että sillä onkin intressejä Suomessa. Ja paljon muutakin.

Nootti oli saapunut Moskovaan aamulla 10.02., ja se oli itsensä Hitlerin allekirjoittama. Saksan fyyreri esittää nootissa kohteliaan toivomuksensa, että Neuvostoliitto pyrkisi rauhaan Suomen kanssa. Sodan pitkittymiseen nähtiin liityvän riskejä Skandinavian sotilaallisen tilanteen suhteen, ja todettiin puna-armeijan jo saavuttaneen ne tavoitteet, jotka Neuvostoliitto oli ilmoittanyt vaatimuksikseen ennen sodan puhkeamista. Miksi Saksa aktivoitui juuri nyt?

Kenraalikuriiri

Aamulla 09.02.1940 Stalinin ja Chrurchillin väliseen kirjeenvaihtoon liittyviä asiakirjoja kuljettanut ilman kansallisuustunnuksia lentänyt 2-moottorinen venäläiskone oli saksalaisten hävittäjien toimesta kaapattu Pohjanmeren yllä. Tieto kuriirikoneesta oli saatu Lontoon lentoasemalla toimivalta saksalaiselta agentilta, ja kun ajankohta on tiedossa, loppu on rutiinia.

"Kenraalikuriirin" kone pakotettiin laskeutumaan saksalaiselle kentälle, perusteena koneen tunnistaminen. Lentäjiä ja matkustajia pidäteltiin kuulusteluilla ja tekosyillä poissa koneesta, joka tutkittiin erittäin perusteellisesti. Bingo! -Asiakirjat löytyivätkin.

Kirje, jota kenraalin-arvoinen juoksupoika oli kiikuttamassa Stalinille, sisälsi mm. viittauksia 15.10.1939 solmittuun salaiseen Saksaa vastaan suuntautuvaan sopimukseen Englannin ja Neuvostoliiton välillä, ja karttoja viimeistään 15.06.1940 alkavasta hyökkäyksestä neljällä rintamalla Saksaa vastaan. Paperit olivat Hitlerillä jo samana päivänä, ja nootti Moskovassa seuraavana.

Erityisen kiinnostavaa oli Ranskan ja Englannin "Suomen-avustus" -retkikunnan rooli pohjoisen rintaman avaamisessa Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin. Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välinen etupiiriraja olisi kulkenut Itämerta pitkin, ja Suomihan jää siitä itään. Eikun Goodbye ja Soromnoo suomalaisille...

Veltjens Mikkeliin 10.02.1940

Joseph Veltjens Saksa ei hukannut hetkeäkään. Hitlerin ja Herman Göringin viestinviejänä useinkin toiminut everstiluutnantti ja 1.maailmansodan hävittäjä-ässä Joseph Veltjens saapui Mikkeliin jo 10.02., jättäen Mannerheimille Hitlerin yksityiskirjeen. Kirje sisältää tiedon Neuvostoliitolle samana päivänä jätetystä nootista, pyynnön että marski lähettää heti jonkun päämajan kenraaleista Saksaan informoitavaksi, ja myös kummalliselta kuullostaneen kehoituksen asettaa Ruotsiin luotettava yhteyshenkilö, jonka kautta Saksa voisi informoida Mannerheimia.

Saksan johtaja käyttää myös sanamuotoa "muuttunut kansainvälinen tilanne". Marski ei aavista mihin tällä viitataan.

Edellä mainittu Timoshenkon suurhyökkäys on meneillään, ja marskilla on kädet täynnä työtä. Hän lähettää kuitenkin pyydetyn suomalaiskenraalin Berliiniin viipymättä, ja tämä lähtee 12.02.. Kahta päivää myöhemmin palannut kenraali tuo 10.02.-nootin kopion ja aiempien pyyntöjen toiston. Marskin ajatukset ovat kiinni rintamalla ja Suomen hallituksen kiistelyssä rauhasta, alueluovutuksista ja länsiavusta. Kalliita päiviä kuluu...

Vasta 03.03.1940 Mannerheimin lähettämä kenraali matkustaa Berliiniin, kysymään mitä Veltjensin viesti NL:n pyrkimisestä rauhaan tarkoitti, kun rintamalla riehuu suurhyökkäys?. Nyt alkaa tapahtumaan:

03.03.1940 Hitlerin uusi nootti Moskovalle.
04.03.1940 Mannerheimin lähettämä kenraali palaa Mikkeliin mukanaan Ribbentropin kirje.
05.03.1940 Molotov ilmoittaa, että Suomen valtuuskunta otetaan vastaan Moskovassa rauhanneuvotteluja varten.
5.03.1940 Mannerheim asettaa Ruotsiin pyydetyn erikoiskuriirin, Valpon apulaispäällikön Bruno Aaltosen.
07.03.1940 Suomen valtuuskunta matkustaa Moskovaan.
09.03.1940 B.Aaltonen tuo Mikkeliin Ribbentropin uuden kirjeen Mannerheimille.
09.03.1940 Suomen hallitus päättää olla pyymättä yhä kiihkeämmin tarjottua länsi"apua".
11.-12.03.1940 Suomen hallitus päättää hyväksyä neuvotellun rauha.
13.-14.03.1940 yöllä rauhansopimus allekirjoitetaan Moskovassa.

Ribbentropin kirje marskille 04.03.-40

Tämä on jo toinen kirje Saksasta Mannerheimille. Se sisältää seuraavaa:

- Kopio Saksan Neuvostoliitolle 10.02. lähettämästä nootista.
- Tieto Saksan Neuvostoliitolle 03.03. esittämästä uhkavaatimuksesta lopettaa sota Suomea vastaan.
- Kysymys, kuka on Mannerheimin asiamies Ruotsissa, ja miten häneen saa yhteyden.
- Lisäksi Herman Göring oli suullisesti kertonut kirjettä tuovalle suomalais-kenraalille Berliinissä, että "hän on ilmoittanut NL:n edustajalle Saksan Luftwaffen puuttuvan tilanteeseen Kannaksella ja Viipurinlahdella, jos Neuvostoliitto ei aloita rauhanneuvotteluja."
Saksan Mannerheimin kautta Suomen hallitukselle ja sotilasjohdolle toimittamat tiedot kannustivat raskaankin rauhansopimuksen hyväksymiseen, ja auttoivat torjumaan Englannin ja Ranskan petoksellisen "avun"tarjouksen, mutta vielä yksi kirje tarvittiin.

Kolmas kirje Mannerheimille

Marskin Ruotsiin asettaman luottomiehen, Valtiollisen Poliisin Bruno Aaltosen, tuomana Mikkelin päämajaan saapui 9. maaliskuuta seuraavat asiakirjat:

1. Fotokopiot saksalaisten 9.2.1940 kaappaamasta venäläisen kenraalikuriirin Lontoosta noutamista asiakirjoista, koskien Skandinavian osuutta eli sivut 4. Ja 5. Näissä paljastuu Englannin (Churchill) ja Stalinin jo 15.10.1939 tekemään sotasopimukseen liittyvän rintaman "N" (=pohjoinen) muodostaminen.
2. Suunnitelmaan liittyvä toimeenpanosopimus, jonka Englannin Amiraliteetti (Churchill) oli hyväksynyt Stalinin kirjeessään 28.1.1940 tekemän esityksen pohjalta. Asian olivat Stalin ja Churchill sopineet tammikuun alkupuolella 1940 Krimillä käymässään neuvottelussa.
3. Suunnitelman maihinnoususta Norjan rannikolla ja tiedot joukkojen vahvuuksista sekä laskettavista miinakentistä, aukkoineen mm. Narvikin edustalla.
4. Pyyntö Mannerheimille lähettää edustajansa tutustumaan koko kaapattuun aineistoon.
5. Ulkoministeri von Ribbentropin kirjeen päivättynä 7.3.1940. Tämä kirje sisälsi perusteellisen selvityksen kaapattujen asiakirjojen sisällön perusteella syntyneestä uudesta sotilaallisesta tilanteesta Euroopassa.
Saksan ulkoministerin viesti sisälsi mm. seuraavaa:

- "Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa, vaan myöskin Pohjolan kansat ja niiden mukana urhoollisesti Neuvostoliittoa vastaan taistellut Suomi, ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea, sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla."
- " Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi Suomelle ilmoittamaan, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa sitä tulee heti antamaan ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta."

Saamansa informaation tukemana Mannerheim teki ankarasti töitä painostaakseen Suomen hallituksen ministerit luopumaan luottamasta heille ideologisesti mieluisen lännen apuun, ja solmimaan rauhan välittömästi. Näin me siis pelastuimme Stalinin ja Churchillin meille suunnittelemasta kohtalosta.

Tarkastelua

Vakiintunut kuva toisen maailmansodan rintamalinjojen asettumisesta on varsin pinnallinen, ja täynnä tosiasioiden väkisin-tunkemista poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vaatimaan sapluuunaan. Realistisinta olisi arvioida, että kokonaiskuvaa toisen maailmasodan tapahtumien syistä ei voida vielä varmuudella muodostaa, kun oleelliset arkistot idässä ja lännessä ovat vielä suljetut tutkijoilta. Erityisesti Winston Churchillin paperit olisivat varsin jänniä, mutta niiden karanteeni-aikaa onkin jatkettu vielä toiset 50 vuotta.

Hopkins_and_Roosevelt

Stalin näyttää pystyneen ohjailemaan "demokratioiden" päätöksentekoa yllättävän paljon. Tosin se ei hämmästytä niitä, joille Fr.D.Rooselveltin avustajien Harry Hopkinsin ja Alger Hissin rooli on tuttua. Stalinillahan oli omat miehensä USA:n kabinetissa.

Oliko Stalin silti näytelmän todellinen ohjaaja? Roosevelt järjesti hänelle Keski-Euroopasta reviirin, jota hän ei omilla asevoimillaan olisi saanut kahmittua, luovuttaen USA:lta pois suuren osan voiton hedelmistä,ellei kaikkea? Stalinin haave ulottaa valtansa yli Euroopan Atlantille ei onnistunut. Sitä hänelle ei sallittu, mutta paljon muuta.

Meitä kiinnostaa tietty se, että Suomea hän ei saanut.


 
Oliko tämä ensimmäinen kerta
kun meitä kaupattiin?

 
Senhän me muistamme, että Napoleon käski Venäjän Aleksanteria rankaisemaan Ruotsia uppiniskaisuudesta, ja ottaa siltä pois Suomi, eli kontrahti tehtiin päittemme yli. Seuraavassa isossa rasvistuksessa molempien Manner-Euroopan suurien, Saksan ja Venäjän, samanaikainen heikkous antoi meille tilaisuuden -ja pakon- irrottautua omillemme. Toisesta maailmansodasta kerrottiin edellä, ja kyyristelyn aikakauteen palaamme myöhemmin.

Varsin kiinnostava pohdinnan aihe onkin, mitä diilejä tehdään tänään vahingoksemme?  
 

Luettavaa:

Erkki Hautamäen kirja on nyt ilmestynyt suomennettuna:

 

 


 

Takaisinh / Back
 

Google