web space | free hosting | Business Hosting Services | Free Website Submission | shopping cart | php hosting
Free webhosting
 
 

 

   "Blitzmädchens"
Maansa ja kotiensa puolesta


 
21.01.1944 yönä jo 81 Saksan kaupunkeja terrorisoinutta vihollisen pommikonetta pudottanut hävittäjälentäjä Heinrich Prinz von und zu Sayn-Wittgenstein liittää tiliinsä vielä viisi Lancasteria ennen kaatumistaan tehtäväänsä suorittaessaan. Sayn-Wittgenstein ja hänen kollegansa kantoivat raskaan taakan liittoutuneiden yöpommitusten torjumisessa, mutta he eivät tehneet sitä yksin. He saattoivat olla taivaalla oikeassa paikassa iskemässä pommikone-lauttoihin, koska tuhannet ihmiset maan päällä keräsivät ja välittivät tietoa, ja selvittivät lähestyvien kuolemanlintujen päämääriä. Suuri osa heistä oli naisia ja tyttöjä, Luftwaffenhelferinejä. Nyt tarkastelemme heitä ja muita Saksassa toisen maailmansodan aikana sotatehtäviin osallistuneita naisia.

Noin puolen miljoonan saksalaisen naisen arvioidaan toimineen erilaisissa aputehtävissä sodan aikana. Heidän nimityksensä oli "Helferinnen". Ilmavoimien ja ilmavalvonnan palveluksessa Luftwaffenhelferinnen, maavoimissa Wehrmachthelferinnen. Kaikkein tärkeimmäksi heidän panoksensa muodostui viestinnässä ja ilmavalvonnassa, joissa tehtävissä oli naisia Suomessakin. Wehrmachtin, Luftwaffen ja Kriegsmarinen pikku apulaiset eivät olleet sotilaita, mutta v.1904 Haagin sopimuksen mukaisesti "ei-taistelevia asevoimiin kuuluvia", mikä antoi heille täsmällisen juridisen statuksen. Valitettavasti sodan loppuvaiheessa tälläiset seikat eivät auttaneet heitä.

Nachrichtenhelferin hoiti radio- ja puhelinliikennettä, Stabshelferinin tehtävä esikunnassa saattoi vaihdella autonkuljettajasta kielenkääntäjään. Marinenhelferin palveli laivastossa, ja Flakhelferin it-tykillä.

  Lukumäärä Ajankohta
Naisia armeijassa 140,000 Sodan alussa
Naisia virkailijoina 50 000 Sodan alussa
Helferinnen 90 000 Sodan alussa
Yhteensä 300 000 1943-44
Nachrichtenhelferinnen 8 000 1943-44
Stabshelferinnen 12 500 1943-44

 
Sotilaat ja kotiväki tunsivat kuitenkin nämä tytöt "Blitzmädcheneinä". Nimityksen aiheutti heidän uniformunsa hihamerkki, jossa oli kuvattuna ylhäältä alas iskevä salama.

Ilmatorjunnan apuna olleiden Flakhelferin-tyttöjen vastuulla saattoivat puhelinliikenteen, It-valonheittimien ja muun apukaluston lisäksi olla itse tykitkin. Tyttöjä myös kaatui tykeilleen vihollisen iskiessä ilmatorjuntaa vastaan.

Kuvassa Reininmaalle sijoitetun valonheitin-patterin naisistoa.

Suurimmat menetykset Blitzmädchenit kokivat sodan lopulla ja sodanjälkeisinä kuukausina Saksan armeijojen antautuessa Tsekissä, Jugoslaviassa ja itäisessä Saksassa. Menehtyneiden tai kadonneiden tyttöjen tarkkaa lukumäärää ei voida varmuudella tietää.

Preussin, Pommerin, Schleesian, Sudeettien ja Böömin saksalaisen väestön, joka oli asunut sijoillaan vuosisatoja, paetessa puna-armeijan tieltä kohti länttä, he sekä Wehrmachtin ja Luftwaffen ei-taisteleva henkilöstö joutuivat kokemaan kovia jos joutuivat neuvostoarmeijan käsiin, politrukkien ja propagandistien innostaessa punasotilaita hirvittäviin raakuuksiin.

Marinenhelfrin Elfriede Neukum Saksan laivaston suurin operaatio toisessa maailmansodassa oli Itä-Preussiin ja Pommeriin kerääntyneiden miljoonien pakolaisten evakuoiminen pois "vapauttajien" jaloista, mitä laupeudentyötä Kriegsmarine jatkoi sodan viimeiseen hetkeen asti ja sen jälkeenkin.

Pelastus-operaatio täytti erilaiset, usein aivan muuhun tarkoitukseen suunnitellut, laivat naisilla, lapsilla, vanhuksilla ja huonokuntoisilla ihmisillä, ja marinenhelferinit joutuivat kantamaan raskaan vastuun näillä epätoivoisessa tilanteessa uhrautuvasti toteutetuilla purjehduksilla.

Wehrmachtin naispuolista henkilökuntaa odotti liittoutuneiden käsissä parhaassa tapauksessa vankileiri. Kuva esittää blitzmädcheneitä amerikkalaisella vyöhykkeellä, eräässä pahamaineisista "Rheinweisenlager"-nimellä tunnetuiksitulleista ulkoilma-säilytysalueista, joilla kuoli tuhansia vangittuja saksalaisia. Nämä leirit perustettiin aselevon solmimisen jälkeen.

Neuvostoliitto lähetti naisvankeja, myös siviilejä, pakkotyöleireille vuosikausiksi sodan jälkeen. Eräs näistä leireistä sijatsi Karjalassa, Suomen rajan itäpuolella. Näissä leireissä myös kuoltiin.

Suomessa jouduttiin odottamaan viitisenkymmentä vuotta, ennenkuin sodan aikana vaarallisissa ja raskaissakin tehtävissä palvelleille lotille annettiin heille kuuluva tunnustus. Saksalaisia siviilejä terroripommituksilta suojelleille ja bolsevistisen barbarian vastaista taistelua avustaneille Blitzmädcheneille kuuluvaa kunnianpalautusta saataneen odottaa vielä jonkin aikaa? Toivottavasti ei seuraavia viittäkymentä vuotta.  


 
 

 
 
 

 
 

 

  

 

 
Takaisin avaussivulle / Back

 
Google