web space | website hosting | Business Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting
 
 

 
Lisää liittoutuneiden sotarikoksia!

Brittien kidutusleiri Bad Nenndorfissa 1945-47

 
Nämä herrat, jotka kuvassa nauraen jakavat maailmaa keskenään, pettäen toisiaan minkä ehtivät, olivat samanlaisia myös siinä suhteessa miten kohtelivat vastapuolen sotavankeja? Viime lauantaina, 17.12.2005, on tullut julkisuuteen todisteita brittien sotarikoksista Saksassa toukokuusta 1945 pitkälle aina vuoden 1947 puolelle. Mitens nyt käy yksinkertaistettujen totuuksien kun hyvikset tekevät samoja asioita kuin pahikset, ja vielä näiltä lainatuilla työkaluilla?

 
Toista maailmansotaa koskevan virallisen kuvan himmenemiseen eivät ole vaikuttaneet sellaiset seikat, kuten Buchenwaldin ja Sachsenhausenin keskitysleirien "jatkokäyttö" neuvosto-miehittäjien ja "DDR:n" vihollisikseen katsomien ihmisten käsittelyyn. "Vapautuksen" päivä on yhä maaginen vedenjakaja, jota aiemmat keskitysleiri-uhrit ovat pyhiä ja sitä myöhemmät epähenkilöitä. Miten siis käy nyt kun huomataan, että britit ovat jopa hakeneet Hampurin Gestapon kuulusteluväline- eli kidutustyökalu-varaston omaan käyttöönsä Bad Nenndorfin leirille?
 
Vaikka toisen maailmansodan aikaista viholliskuvaa saksalaisista ylläpidetään yhä monenlaisten toimijoiden ponnistuksin, myös asian kääntöpuoli on alkanut valottua. Patricia Meehanin julkaistua brittiläisten miehityshallintoa Saksassa käsittelevän kirjansa, "A Strange Enemy People: Germans Under The British 1945-50" syyskuussa 2001, yksisilmäisyys on alkanut väistyä myös englantilaisesta keskustelusta. Christopher Hudson kirjoittii 25.08.2001 Daily Mailiin otsikolla "Under The British Jackboot", ja hänen kertomansa on täytynyt olla shokeeraavaa monille ellei useimmille britti-lukijoille.

Viimeksi arvostettu brittilehti The Guardian kirjoitti 17.12. 2005 yleisön tähän asti huonostitietämistä liittoutuneiden miehityshallinnon toimista Saksassa sodan loputtua, perustuen brittiläisen ulkoministeriön, The Foreign Officen, nyt julkisiksi tulleisiin asiakirjoihin.

Bad Nenndorf,
No.74 DIC (Direct Interrogation Center)

"The interrogation camp that turned prisoners into living skeletons"

Guardian / Ian Cobain: "Kuninkaallisen Tykistön majuri James Morgan-Jones oli kokenut kuusi vuotta katkeraa sotaa, mutta se ei ollut kovettanut häntä katsomaan tyynenä sitä spektaakkelia, mikä hänelle nyt näyttäytyi. "Se oli yksi vastenmielisimmistä asioista, joita olen nähnyt elämäni aikana", raportoi Morgan-Jones.

Sairaalassa, joka sijaitsi Rotenburgissa lähellä Bremeniä, Morgan-Jones näki aavemaisen ihmisen varjon. "Tällä miehellä ei kirjaimellisesti ollut lihaa luidensa ympärillä, hän oli käsittämättömän laiha", kirjoitti Morgan-Jones. Mies oli punnittu viisi viikkoa aikaisemmin, sairaalaan otettaessa, ja "hän oli yhä sen näköinen, että olisi voinut olla yksi Belsenin keskitysleirin asukeista". Potilaan selkä oli "täynnä märkiviä haavoja", ja hän pelkäsi selvästi palauttamista siihen vankilaan, josta hänet oli haettu kuoleman kielissä. "Jos miehestä koskaan näkee kauhun, niin hänestä sen näki", selventää Morgan-Jones.

Tämä mies, Adolf Galla, 36 v., oli hammasteknikko. Hän ei ollut yksin, sillä joitakin vuoteita kauempana makasi Robert Buttlar, 27v., joka oli otettu sairaalaan samasta vankilasta yritettyään itsemurhaa nielemällä lusikanvarren. Hän oli myös äärimmäisen laiha, ja neljä hänen hampaistaan oli poissa paleltuman takia.

Edellisen kuukauden aikana, tammikuussa 1947, kaksi muuta hoidokkia, Walter Bergmann, 20v., ja Franz Osterreicher, 38v., (Nimet Guardianin käyttämässä asussa. käänt.huom.) olivat kuolleet aliravitsemukseen joitakin tunteja sairaalaan ottamisen jälkeen. Edellisten 13:sta kuukauden aikana 45 tämän vankilan asukkia, mukana useita naisia, oli tuotu Rotenburgiin. Jokainen oli ollut erittäin nälkiintynyt, täynnä paleltumia, ja lian peittämä. Joitakin oli hakattu tai ruoskittu.

Samalla viikolla, kun majuri Morgan-Jones jätti raporttinsa, toinen britti-lääkäri, nimeltään Jordan, oli tehnyt samanlaisen tarkastuksen internointileirissä 130 mailia kauempana. Dr.Jordan valitti esimiehilleen, että kahdeksan miestä, jotka oli siirretty samasta vankilasta hänen tarkastuskohteeseensa, "kärsivät huomattavasta aliravitsemuksesta... ja yksi teki käsitykseni mukaan kuolemaa".

Dr.Jordanin tarkastamiin kuului 23-vuotias Gerhard Menzel, pituus 6ft. Tämä entinen sotilas painoi seitsemän stonea (vanha engl. painomitta á 6,35 kg. käänt.huom.) ja häntä kuvailtiin eläväksi luurangoksi. Toinen potilas, sisäänkirjoitettu nimellä Morice Marcelli, 27-vuotias ranskalainen. Hän osoittautui myöhemmin venäläiseksi Aleksander Kalkowskiksi, NKVD:n l. salaisen poliisin kapteeniksi. Kalkovski/Marcelli painoi hiukan yli kahdeksan stonea, ja valitti tulleensa ankarasti hakatuksi ja pakotetuksi olemaan kahdeksan tuntia päivässä kylmässä kylvyssä.

Vankit kertoivat joutuneensa käsitellyiksi peukaloruuvilla ja "sääri-ruuvilla" (puristimella). Dr.Jordan olikin havainnut kahdella miehellä pieniä pyöreitä arpia jaloissa, "jotka ovat voineet syntyä käytettäessä joitakin instrumentteja kuulustelujen yhteydessä". Yksi näistä miehistä oli Hans Habermann, 43-vuotias liikuntakyvytön Saksan juutalainen joka oli selvinnyt kolme vuotta Buchenwaldin keskitysleirissä."

Kas, natseilla ei ole enää yksinoikeutta edes juutalaisten rääkkäämiseen omalla maaperällään toisen maailmansodan tai sen selvittelyjen yhteydessä?

Paikka, johon nämä saksalaiset, juutalaiset, venäläiset, etc. miehet ja naiset joutuivat oli 1900-luvun alussa muodikkaaksi kylpyläksi rakennettu Bad Nenndorf, joka sijaitsi kauniin saksalaisen maalaiskylän, Nenndorfin, keskustassa. Nenndorf oli ja on perinteitä kunnioittavaa idyllistä alasaksalaista maaseutua, johon kylpylälomat istuivat luontevasti. Eräs nenndorfilaisen folkloren erikoisuus on naisten perinnepukuun kuuluva rinnalla pidettävä suuri kupurasolki, jonka on täytynyt vaikuttaa edellisen vuosisadanvaihteen kaupunkilaisesta sivistyneistöstä varsin eksoottiselta.

Bad Nenndorf oli ollut nimenomaan terveyskylpylä, johon tultiin hakemaan uutta elinvoimaa. Sen houkuttimena asiakkailleen oli mm. terveellinen mutakylpy. Kun brittiläinen puolisalainen yksikkö, "Combined Services Detailed Interrogation Centre (CSDIC)" , perusti sinne salaisen vankilansa ja kuulustelukeskuksen, tämä kaikki muuttui ironiaksi.

Kylmiä kylpyjä miinus-lämpötiloissa, ja perinteellistäkin kidutusta, käytettiin kuulustelujen tehostamiseen, ja kuten myöhemmin selviää, silkkaan kiduttamiseen ilman tavoitetta saadaa uhrilta informaatiota. Entisestä terveyskylpylästä oli tullut jonkinlaisten saksalaisiin kohdistuvien kostotoimien ja silkan sadismin näyttämö, jonka tapahtumat vastaavat 1:1 toiseen maailmansotaan liittyviä kauhukertomuksia, sillä erotuksellä että kertomuksissa eivät olleet pahantekijöinä britit vaan saksalaiset natsit.

"CSDIC on osa War Officea, ja ylläpitää kuulustelukeskuksia eri puolilla maailmaa, mukaan lukien tunnettu London Gage, joka sijaitsi yhdessä Lontoon elitistisimmistä kaupunginosista. Viime kuukausien aikana on löytynyt virallisia dokumentteja Kew:ssä luoteisessa Lontoossa sijaisevasta National Archivesista, jotka osoittavat että London Gage oli salainen kidutuskeskus, missä saksalaisia vankeja käsiteltiin. Nämä vangit salattiin Punaiselta Ristiltä, ja heitä hakattiin, estettiin nukkumasta ja uhattiin teloituksilla ja lääketieteellisesti tarpeettomilla kirurgisilla toimenpiteillä.

Jos olosuhteet olivat London Gagessa huonosti, Bad Nenndorfissa ne olivat pahemmin. Viime viikolla Guardian on saanut "Freedom of Information Actiin" perustuvan anomuksen jälkeen nähtäväkseen Foreign Officen kansioita, jotka ovat olleet suljettuja 60 vuotta. Nämä paperit antavat kuvan kauhistuttavista kärsimyksistä, jotka kohdistuivat moniin niistä 372:sta miehestä ja 44:stä naisesta, jotka kulkivat Bad Nenndorfin läpi keskuksen 22:n toimintakuukauden aikana ennenkuin se suljettiin heinäkuussa 1947.

Majuri Morgan-Jonesin ja Dr.Jordanin valituksista seurasi tutkimus, jonka suoritti Scotland Yardin etsivä, tarkastaja Tom Hayward. Huolimatta siitä, että etsivän sotilashallinnolle jättämän raportin teksti on täsmällistä ja kaavamaista proosaa, jokainen sivu herättää suuttumusta ja halun kääntää katseensa toisaalle. Hayward esittelee raportin lukijalle paikan, jossa vankeja on systemaattisesti hakattu, jätetty alttiiksi äärimmäiselle kylmyydelle, joitakin on nälkiinnytetty kuoliaiksi, kidutettu instrumenteilla jotka ovat löytyneet Gestapon vankilasta Hampurista.

Uhreista otettuja valokuvia "elävinä luurankoina" Foreign Office ei vieläkään luovuta julkaistaviksi." (Artikkelin julkaisemisen jälkeen Guardian on saanut po. kuvia.)


Vanha perinteellinen kylpylä, nykyinen trendikas terveyshoitola, muuttui brittien miehityskaudella peri-englantilaiseksi kummitustaloksi, jonka seinät muistavat niin synkkiä salaisuuksia, ettei niitä voi ääneen lausua?

Vai onko tämä brittiläistä lainkaan?
 


 

"Aluksi useimmat vangituista olivat natsipuolueen jäseniä tai entisiä SS-miehiä, millä pyrittiin estämään kaikki mahdollinen kapinointi. Merkittävä osa oli teollisuusmiehiä, tupakan maahantuojia, öljy-yhtiöiden johtajia, metsäteollisuuden omistajia, jotka olivat menestyneet Hitlerin aikana.

Mutta loppuvuodesta 1946 enenevä osa oli epäiltyjä neuvostoagentteja. Jotkut olivat NKVD:N upseereja, venäläisiä, tsekkejä ja unkarilaisia, mutta monet olivat vain saksalaisia vasemmistolaisia. Jotkut olivat saksalaisia jotka olivat ylittäneet demarkaatiolinjan, ja saattoivat vakoilla venäläisten hyväksi. Heitä kidutettiin sen selvittämiseksi, olivatko he aitoja loikkareita.

Yksi kuoliaaksi nälkiinnytetty oli Walter Bergmann, joka oli tarjoutunut vakoilemaan briteille. Hän joutui epäilyksen alaiseksi koska puhui venäjää. Toinen nälkään näännytetty oli Franz Osterreicher, joka oli pidätetty yrittäessään väärennetyillä papereilla brittiläiselle vyöhykkeelle etsimään gay-rakastajaansa.

Monet Bad Nenndorfin vangeista olivat siellä ilman mitään erityistä syytä. Eräs, entinen diplomaatti, pidettiin vangittuna koska "hän tiesi liikaa meidän kuulustelumenetelmistämme".Tarkastaja Hayward raportoi: "Täällä on monia sellaisia, joita vastaan ei ole mitään juttuja, ja ainoa syy pitää heitä vangittuina on se, että he ovat sellaisen maan kansalaisia, joka nimellisesti on yhä sodassa meidän kanssamme."

Tänään monet vanhemmat asukkaat puhuvat peittelemättömällä katkeruudella elokuun ensimmäisestä 1945, jolloin britit tulivat. Saattue kuorma-autoja tunki kylään, ja britit ottivat sen haltuunsa harmittomalta USA:n jalkaväki-divisioonalta. Kylän keskustassa asuneille annettiin vain tunteja aikaa pakata ja poistua. Bad Nenndorf oli täynnä raunioiksi pommitetun Hannoverin pakolaisia, ja sadoille ihmisille annettiin vain 90 minuuttia aikaa pakata jotain ruokaa ja tarvikkeita, ja häipyä.

"Me luulimme kaikki palaavamme muutaman päivän kuluttua", muistelee Walter Münstermann, nyt eläkkeelle jäänyt sanomalehtimies, mutta silloin 24-vuotias poika. "Sitten sotilaat alkoivat vetää piikkilankaa kylän keskuksen ympärille, ja vähitellen ymmärsimme, ettei tästä ole tulossa aivan tavallista leiriä."

Walter ja naapurit käsittivät, että heidän kylänsä on muuttumassa vankileiriksi, kun he kuulivat että britit ovat saneeraamassa suurta, 40-vuotta vanhaa, kylpylärakennusta repimällä kylpyammeet pois ja asentamalla kylpykoppeihin raskaat teräsovet, muutaen ne vankiselleiksi. Kyläläiset näkivät ensimmäisiä vankeja tuotavan kuorma-autoilla, mutta myöhemmät kuljetukset saapuivat karjavaunuilla kylän asemalle.

Ingrid Groth, silloin seitsemänvuotias, kertoo paikallisten väittäneet, että jos kiipeät yöllä piikkilanka-aidalle, voit kuulla vankien huutavan tuskissaan. Mr.Münstermann, joka ohitti leirin pääportin päivittäin koulumatkallaan, on toista mieltä. Paikka oli pahaenteinen siksi, että "koskaan et nähnyt etkä kuullut mitään, et ääntäkään." Neidersachsenin asukkaille Bad Nenndorf tuli tunnetuksi "kiellettynä kylänä",das Verbotene Dorf."

Vankileirin komentajaksi määrättiin Robin "Tin Eye" Stephens, monokkelia käyttävä eversti alunperin brittiläisen Intiassa olevan siirtomaa-armeijan Peshawarin divisioonasta. MI5 oli käyttänyt tätä tunteetonta upseeria 1939 alkaen "likaisiin tehtäviin", ja hänen edellinen komennuksensa oli Latchmere House, koodinimeltään "Camp 020" Surreyssä Englannissa. Leiri-020:ssa kuulusteltiin epäiltyjä vakoilijoita, ja tänään käytävässä keskustelussa se liitetään samaan jatkumoon, kuin Guantanamo ja Abu Ghrabi.

Kuten Sir(?!) Arthur Harrisinkin tapauksessa, siirtomaa-tausta ennakoi brutaalisuuksiin ryhtymistä anglantilaisilla herrasmies-upseereilla. Muistettakoon, että tiedustelutoiminta oli länsimaissa siihen aikaan nykyiseen verrattuna alkutekijöissään, -mm. Rooselvelt käski palauttaa suomalaisten keväällä -44 jenkeille toimittaman venäläisen koodikirjan Stalinille: "Herrasmiehet eivät lue toistensa posteja." Herrasmiehet sensijaan kiduttavat siirtomaiden asukkaita ja sellaisten kansojen edustajia, joita kohtaan heillä on rodullista kaunaa?

"Kahdestakymmenestä kuulustelijasta, jotka oli tilattu Bad Nenndorfiin murtamaan vankien vastustuskykyä, oli 12 brittejä. He olivat "palvelujen" upseereja ja kielitaitoisia siviilejä. Loppuun joukkoon kuului yksi puolalainen ja yksi hollantilainen, mutta useimmat olivat saksalaisia juutalais-pakolaisia. Heidät oli värvätty sodan sytyttyä, ja tarkastaja Hayward korostaa: "Heidän ei voitu odottaa olevan täysin puolueettomia.""

Milloinkas voimme lukea bestsellereinä näiden pakolais-ressukoiden päiväkirjoja? "Rakas päiväkirja, tänään minä kidutin saksalaista naista puristelemalla pihdeillä hänen kehoaan ja työntämällä teräviä esineitä ruumiin-aukkoihin..."

Tälläinen "teemapäivä"-materiaali pitää ehdottomasti saada jokaisen peruskoululaisen koululaukkuun, ja siitä täytyy pitää aamun-avauksia. Pakolaisuuden tämä puoli on täysin jäänyt nykyiseltä sukupolvelta huomaamatta. Hei Paavo Lipponen: Missä ovat "eurooppalaiset arvosi"??

"Useimmat vartijoista olleista sotilaista olivat hyvin nuoria, tuskin teini-iän ylittäneitä. Jotkut heistä olivat ehtineet olla taistelukentillä vuoden tai enemmänkin, ja olleet vapauttamassa Belseniä. Jotkut edustivat brittiläisen Rheinin-armeijan kuritonta osaa, ja heidät oli lähetetty Bad Nenndorfiin jatkona rangaistukselle karkuruudesta tai väkivaltaisuuksista. Haywardin mukaan he "olivat usein sentyyppisiä henkilöiltä, joilla on taipumusta väkivaltaan avuttomia kohtaan".

Nälkiinnytettyjä vankeja valvotettiin läpi yön, ja pakotettiin aamusta iltaan kävelemään ympyrää sellissään varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Kun heitä siirreltiin vankilassa, heidän odotettiin juoksevan samalla kun sotilaat potkivat heitä. Eräs vartija, Walesilaisen rykmentin sotilas, kertoi Haywardille: "Jos brittisotilas halusi kohdella vankeja säädyllisesti, hänellä oli siihen mahdollisuus. Hän saattoi myös halutessaan kohdella heitä huonosti aivan mielensä mukaan."

Foreign Office informoi ministeri Clement Attleeta, että "vartijoita on ilmeisesti ohjeistettu kohdistamaan fyysisiä hyökkäyksiä tiettyihin vankeihin tarkoituksena saattaa heidät fyysisen luhistumisen tilaan, mikä tekisi heistä vastaanottavaisempia kuulusteluille".

Asiassa on sekin puoli, että toisin kuin esim. Abu Ghraibissa tänään, Bad Nenndorfin kuulusteltavilta ei voitu odottaa saatavan sotilaallisesti akuuttia aineistoa. Toinen maailmansota oli päättynyt jopa yli vuotta aiemmin. Alistaessaan Espanjan kansalaisen, Juan Gomez de Lecuben, julmiin kuulusteluihin v.1942 eversti Stephens saattoi perustella tekoaan sen tapaisilla argumenteilla, kuten että jokaisena yönä jona saksalaisille saattue-aikatauluista tietoa antava lähde toimii, englantilaisia laivoja uppoaa Atlantilla. Tälläisiä tekijöitä ei ollut v.1945-47.

Ottaen huomioon sen, mitä tarkastaja Haywardin raportti ja muut julkisuuteen tulleet lähteet ovat kertoneet, Bad Nenndorfin toiminta-aikana ei ollut "isoja kaloja", tai jos niitä oli ne pidettiin poissa Stephensin ja hänen julmureidensa ulottuvilta. Saksan sotilaallinen toiminta oli päättynyt toukokuussa 1945, ja vuoteen 1948 länsiliittouneet olivat vielä sinisilmäisiä Neuvostoliiton suhteen.

Toisaalta brittitiedustelulta puuttuivat kaikki mahdollisuudet saada verkkoonsa tärkeitä neuvostoagentteja, sillä sen omassa johdossa luurasivat vielä "Cambridgen viitoset", yläluokkaiset elitistiset maailmanparantajat, jotka pettivät maansa auttaen Stalinia. Bad Nenndorfin verikylpyihin täytyi olla jokin muu syy?

Guardianin raportti toteaakin tarkastaja Haywardin suulla, että tietty joukko kuulustelijoista oli juutalaisia. Bad Nenndorf oli siis koston ja rotuvihan näyttämö? Se selittäisi senkin, että suurin osa siellä kidutetuista ei näytä omanneen mitään arvokasta tietoa. (Eihän sellaista edes voinut olla.)

"Entiset Bad Nenndorfin vangit kertoivat Haywardille tulleensa ruoskituiksi ja hakatuiksi. Tarkastajan mukaan tämä vaikutti hänestä uskomattomalta, kunnes tutkinta vartijoiden keskuudessa antoi käsityksen odottamattoman laajasta rappiosta. Uhkaukset teloittaa vanki, kiduttaa tai murhata hänen vaimoaan ja lapsiaan, olivat "asianmukaisia" koska niitä ei koskaan toteutettu.

Jokainen vanki, joka oli osoittanut yhteistyöhaluttomuutta kuulustelujen aikana, oli viety rangaistusselliin missä hänet oli riisuttu alastomaksi ja toistuvasti kasteltu vedellä. Tätä rangaistusta jatkettiin viikkoja, jopa alle-nollan lämpötiloissa.

Alastomat vangit kytkettiin käsiraudoilla toisiinsa, selkä selkää vasten, ja asetettiin avoimen ikkunan eteen keskitalvella. Paleltuma-vammat olivat yleisiä. Eräs kylmällä sellillä rangaistu vanki oli Buttlar, joka yritti siis päästä pois nielemällä lusikanvarren. Natsien vastustajana hänet oli Gestapon toimesta lähetetty kahdeksi vuodeksi vankilaan. "En koskaan näiden kahden vuoden aikana joutunut sellaisen kohtelun alaiseksi" ("I never in all those two years had undergone such treatments"), Buttlar kertoi Scotland-Yardin tarkastaja Haywardille.

Kalkowski, NKVD-upseeri, kertoi että hänen sormistaan revittiin kynnet ja häntä riiputettiin ranteistaan kuulustelun aikana, painoja ripustettuna jalkoihin. Kuulustelijoiden käväistessä ruokailemassa, vartijat hakkasivat häntä kumipampuilla, kertoo Kalkowski. Haywardin kriittinen yhteenveto toteaa Kalkowskin syytöksistä: "Täällä ei ole todisteen hiventäkään tukemaan näitä väitteitä." ("there was not a shred of evidence to support these allegations")

Tarkastaja Haywardin tutkimukset johtivat sotaoikeuteen Stephensiä, ja kapteeni John Smithiä, Bad Nenndorfin lääkintäupseeria, ja yhtä kuulustelijaa luutnantti Richard Langhamia vastaan. Kuulustelut pidettiin suljetuin ovin. Useat kersantit, pahoinpitelyiden toteuttajat, kertoivat että heille oli luvattu syytesuojaa jos todistavat upseerejaan vastaan.

Langham, joka on syntynyt Münchenissä ja muuttanut Englantiin vanhempiensa kanssa v.1934, 13-ikäisenä, kielsi jyrkästi vahingoittaneensa vankeja, ja sai vapauttavan tuomion. Syytteet kuolemantuottamuksista Smithiä vastaan kaatuivat sotaoikeudessa, mutta hänen todettiin syyllistyneen potilaiden laiminlyöntiin ja määrättiin kelpaamattomaksi palvelukseen.

On epäselvää missä määrin Stephensin esimiehet tiesivät mitä Bad Nenndorfissa tapahtui. Stephensin lakimies on kuitenkin kertonut, että he olivat valmistautuneet levittämään syytteen myös ylempien upseerien kontolle, ja Foreign Officen virkamiehille. Ennen sotaoikeuden istuntoa Stephensin asiassa ministerien ja hallituksen virkamiesten keskuudessa vallitsi hermostuneisuus sen suhteen, mitä tehdä jos totuus tulee julki.

Ministerit olivat huolestuneita siitä, ettei kukaan saisi tietää CSDIC:n ylläpitäneen lukuisia samanlaisia vankiloita Saksassa. Tästä oli kyse siinä mitä Lancasterin herttuan kansleri Frank Pakenham, myöhempi Lord Longford, kuvaili: "Kyse on siitä, että meidän on väitetty ylläpitäneen internointileirejä samalla tyylillä millä saksalaiset keskitysleirit toimivat."

Hector McNeill, ulkoministeri, painotti muistiossaan Ernst Bevinille, foreign secretarylle: "Epäilen, että voisin pidätellä riittävästi niitä parlamentaarisia seurauksia, joita koituisi julkisuudesta. Milloin tahansa kohtaamme minkäänlaisen väitteen koskien poliittisen poliisin menetelmiä Itä-Euroopan tapaan, se olisi kylliksi nostamaan esiin 'Bad Nenndorfin', eikä meillä olisi enää ulospääsyä."

17.12.2005
© Guardian Newspapers Limited 2005


Military Intelligence 5

Clement Attleen Labour-hallituksella oli siis "Damokleen miekkana" mahdollisuus että kuulustelu- ja kidutusleirit brittiläisellä miehitysvyöhykkeellä Saksassa tuottavat heille -ja työväenpuolueelle vuosikymmeniksi- maineen Stalinin Gulag-järjestelmän anglosaksisen version luojina. Edessä olevan "kylmän sodan" aikana tämä olisikin ollut varsinainen vaalitäky, parempi ääniharava kuin Vanhasen vihreäliuskaiset luudanvarret Suomen maantieden varressa?

Stepheninkin sotaoikeus käytiin, yllätys yllätys, suljetuin ovin. Tässä ponnettomasti ajetussa prosessissa puolet syytteistä hylättiin ja muita ei käsitelty. Stephen kelpuutettiin hakemaan uudelleen entistä virkaansa MI5:ssä.

Itse "pahassa Nenndorfissa" jäljellejääneet vangit siirrettiin pois, piikkilangat katosivat ja vankila lakkasi olemasta. Vanha kylpylä on nyttemmin palautettu turismin ja terveys-lomailun käyttöön. Nykyisen yrittäjän bisnes näyttää sujuvan hyvin, -ainakin Guardianin viime lauantain (17.12.) numeroon asti?

Valitettavasti tohtoreiden Morgan-Jones ja Jordan kansalaisrohkeudesta alkanut prosessi ei lopettanut brittien hämäräperäisiä kuulustelukeskuksia. Arkistotiedon mukaan uusi keskus avattiin Güterslohiin, lähelle englantilaista sotilastukikohtaa kolmisen kuukautta Bas Nenndorfin sulkemisen jälkeen. Uudessa paikassa oli sellitilat 30:lle miehelle ja 10:lle naiselle.

Epäilyjä "drastisten metodien" käytöstä brittiläisissä kuulustelukeskuksissa on esiintynyt senkin jälkeen, eikä niitä vähennä esim. kenraalimajuri Sir Brian Robertsonin äkäinen reaktio Frank Pakenhamin väitteeseen, että Bad Nenndorfin useimmat kuulustelijat jatkaisivat toisissa keskuksissa, ja entisellä tyylillään? Jos Britannia käsitteli/käsittelee vankejaan "sivistysmaalle sopivalla tavalla", miksi kiivas reaktio?  
 


 

Mitä tästä opimme?

Kidutukset ja perusteettomat vangitsemiset painettiin siis villaisella Englannin sosialistien pelätessä vaalitappiota, eikä syyllisiä rangaistu asianmukaisesti. Onneksi nyt, 60:n vuoden kuluttua, asiasta voidaan keskustella, ja demarit ovat saaneet vaalitappionsa jonka ansaitsivat.

Emme sorru ruumiiden laskemiseen, ainakaan holo-tarkkaa desimaalia nussien, emmekä lähde "anti"fasistien tavanomaiseen raato-per-raato -vähättelyyn, jolla pyritään oikeuttamaan kommunistien, venäläisten, etc., -ja nyttemmin kaiketi brittienkin?- toimet saksalaisia siviilejä kohtaan toisen maailmansodan lopussa ja jälkeen. Vaahdotessaan siitä, että "saksalaiset aloitti!" tai "natsit tappoivat enemmän!" nämä meidän pikku idealistimme asettuvat huomaamattaan 100%:sesti "hitleriläisen" logiikan kannattajiksi.

"Anti"fasistihan on muuten fasisti, paitsi että hänen tyylinsä edustaa itäistä junttiversiota, ja hän haluaa juutalaisten sijasta kaasuttaa suomalaiset??

Ja vaikkei näin olisikaan, ei heidän logiikkansa ja moraalinsa esimerkki-lauseestamme pitkälle poikkea. Jos lukija ei usko, seuratkoon po. aiheista keskustelupalstoilla käytävää pulinaa. Hän tapaa sieltä melkoisella varmuudella fiktiivisen(?) esimerkkimme mukaisen inttäjän. Tänä vuonna, 2005, "anti"fasistit, pasifistit ja muut omantunnonarat maailmanparantajat ovat jo juhlineet sekä Berliinin 08.05.1945 raiskaaja-vapauttajia että Dresdenin 13.-14-2.1945 murhapommittajia. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, näemme heidät pian -ainakin Saksassa- marssimassa kiittäen Robin "Tin Eye" Stephensiä, Bad Nenndorfin kiduttajaa?  

Extra: Vieraile Bad Nenndorfissa!


 
 

 

 
 
 
 
 
 

Sosialistinuoret kiittivät 8.5.2005 Berliinissä puna-armeijaa Euroopan historian suurimmista raiskauksista.
Samalla logiikalla kiitos kuuluu myös Bad Nenndorfin kiduttajille?

 
 

STOP THE PRESS! Vasemmistonuoret todella tekivät sen:
Osoittivat mieltään Bad Nenndorfin kidutusleirin muistamista vastaan!

29.7.2006 idyllisen Bad Nenndorfin rauha häiriytyi kuvankin mukaan tärähtäneestä laumasta, joka osoitti intoaan ja esitteli äänivarojaan vastustaessaan paikkakunnalla 1945-47 sijainneen kidutusleirin uhrien kunnioittamista. Tähänkin kiduttajien ja sotarikollisten kunniaa puolustavaan sessioon oli porukat kerätty ilmeisesti "rauhasta" ja "ihmisoikeuksista" jauhamalla?

 

 

Takaisin artikkeleihin

 
Google